Virvon, varvon kaupunginjohtajan

Ulvilan kaupunginjohtaja Jukka Moilasen suu on iloisessa hymyssä. Hän nauttii silminnähden kunniasta, joka hänelle viime perjantaina suotiin. Ulvilan Karjalaseura ry:n kunniapuheenjohtaja Vilma Vepsä nimesi miehen Vuoden virvottavaksi. Palmusunnuntaihin liittyvää seremoniaa vietettiin etukäteen Virpojaisten merkeissä yhteisökeskus Santrassa Friitalan keskustassa.

Mukana väkeä oli tuvallinen, ja reipas puheensorina sen mukainen. Ajan säästämiseksi Kaarina ja Seppo Varjus olivat askarrelleet kymmeniä virpomisvitsoja etukäteen.
Kaupunginjohtaja oli erittäin otettu saamastaan kunniasta.
Hänen äitinsä oli Jääskestä ja isä Sortavalasta. Jukka Moilaselta luistaa itseltäkin Karjalan murre. Hän uskoo puheliaisuuden ja seurallisuuden tulleen verenperintönä vanhemmilta ja jatkuvan suvussa. Carita ja Jukka Moilasen poika ja hänen kolme lastaan ovat Jukan mukaan varsin puheliaita, välittömiä ja seurallisia.
– Osaan mielestäni Karjalan murretta melko hyvin, vaikka en sitä koskaan itse varsinaisesti puhunut, Jukka kertoo ja heittää samalla muutaman lauseen yhtä sujuvasti kuin syntyperäiset karjalalaiset.

Lapsuudenkodissa oli kolme poikaa. Jukka syntyi kuopuksena. Perheen muutettua Satakuntaan vanhempien murre alkoi taittua täkäläiseksi.
– Mie ja sie -kieli alkoi palata heti, kun joku muu haastoi sitä. Sen huomasi esimerkiksi, kun isä tai äiti puhuivat puhelimessa karjalaisten kanssa, Jukka muistelee.

Ruuat nousevat kaupunginjohtajan mieleen, kun puhutaan karjalaisista perinteistä. Kotikeittiössä Ulvilassa valmistuu karjalanpaistia useamman kerran vuodessa. Karjalanpiirakoiden leipomisesta sen sijaan on vierähtänyt muutama vuosi.
– Ne ovat työläitä tehdä, mutta ilman muuta hintansa väärti.

Perjantaina Jukka Moilanen oli kutsuttuna kunniavieraana Virpojaisissa. Vuosikymmenten takaa löytyy muisto aiemmasta virpomisesta.
– Virvoin joskus lapsena Jyväskylässä, jonne evakkomatkallaan oli päätynyt siirtolaisiksi molempien vanhempieni sukulaisia. Kyläilin lapsena Jyväskylässä paljon mummoni, pappani, tätini ja setäni luona.
Kenet sinä Jukka valitsisit Satakunnasta Vuoden virvottavaksi?
– Yksi on ylitse muiden, ja hän on aivan tässä lähellä. Minä virpoisin tuosta vierestä Vepsän Vilman. Hää ku se o samalviisii Jääsketyttölöi, ku ol miu oma äitiikii, Jukka vastaa salamana.

Tuoreeks terveeks virvottu Jukka Moilanen kertoo viettävänsä pääsiäistä perheen parissa. Pöytään katetaan lammasruokaa, mämmiä ja lastenlasten iloksi pääsiäistipuja, suklaamunia ja rairuohoa.

Virpominen:
• Vanha itäsuomalainen, ortodoksisuuteen liittyvä palmusunnuntaiperinne.
• Virpomistapa levisi Karjalan siirtolaisten mukana muualle Suomeen.
• Virpoja heiluttaa pajunoksia virvottavalle ja lausuu virvontalorun: ”Virvon varvon tuoreeks terveeks tulevaks vuodeks. Vitsa sulle, palkka mulle.”
• Lahjoitettuaan virvottavalle koristellun oksan virpoja saa palkaksi suklaamunia, karkkia tai rahaa.
• Karjalaseurojen Satakunnan piirin uusi puheenjohtaja Jouko Perttu virvottiin tänään keskiviikkona 12.4. Porin Ortodoksisessa kirkossa. Hänet virpoi Käppärän koulun 1 A -luokka.

Pia Rauhalammi