A-
A+
Keskiviikkona 13.1. vietetään Nuutin päivää ja erityisesti Satakunnassa on jo vuosisatojen ajan nuutitettu joulu menneeksi. Satakunnan Museo on tilapäisesti suljettuna, mutta museon sisäänkäynnin yhteyteen on ilmestynyt aika hurjan näköinen nuuttipukki. Koronapandemian jyllätessä ei ole suositeltavaa lähteä nuutittamaan, mutta museon nuuttipukkia voi käydä turvallisesti ikkunan takaa tervehtimässä vaikkapa itsekin naamioituneena.
Nuutinpäivän naamiokiertueet ovat osa ikivanhaa pohjoismaista vuodenvaihteen perinnettä. Nuuttipukit ovat kulkeneet Lounais-Suomen vanhoilla kyläasutusalueilla, erityisesti Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa. Nuuttia ovat viettäneet myös suomenruotsalaiset. Nuuttipukki näyttää meillä olevan lähtöisin Ruotsista, mutta tapa tunnetaan myös muissa Pohjoismaissa. Olaus Magnus mainitsee naamiokiertueet jo 1500-luvulla.
Vanhimmat kirjoitetut tiedot Satakunnan nuuttipukeista ovat 1800-luvun puolivälistä. Liikkeellä olivat kylän nuoret miehet. Tarkoituksena oli joulukauden päätteeksi juoda taloista sahdin loput, mutta syötäväkin kelpasi. Yksi seurueen jäsenistä puettiin naamioasuun. Tavallisin rooliasu oli pukki eli turkki nurinpäin, päähän tuohi- tai turkisnaamari sekä sarvet. Komea pukki voitiin myös rakentaa miehen selkään takin alle työnnetyn seipään varaan, johon sarvet pääksi ja vihta hännäksi, päälle vällyt karvapuoli ulospäin.
Nuuttipukki oli toivottu vieras. Oli talolle kunniaksi, että nuuttipukit kävivät ja olivat vastaanottoonsa tyytyväisiä. Huono kohtelu tiesi talolle tulevaksi vuodeksi epäonnea: ”Jos ei Nuutille mitään anna, ei lehmät lypsä eikä lampaat kanna”. Naisväki ja lapset kaihtoivat nuuttipukkeja niiden ulkomuodon, rehvakkaan käytöksen ja ruokottomien puheiden takia. Kiertueen lopulla kun moni nuuttipukki ja sitä saattanut miesjoukko eli ns. häntäväki alkoi olla kohtuullisessa hutikassa.
1900-luvun alussa nuuttipukkikiertueet olivat Satakunnan maaseudulla yleinen nuoren väen huvittelumuoto. Tuolloin jo lapsetkin saattoivat käydä nuuttipukkeina lähitaloissa, mutta enimmäkseen pukit olivat nuoria aikuisia, sekä miehiä että naisia. Koko nuuttipukkiseurue oli naamioitunut ja oli tärkeää pysyä tuntemattomana. Naamioita tehtiin itse esimerkiksi pahvista tai kankaasta. Vaatteet käännettiin nurin katsojien hämäämiseksi.
1950-luvun jälkeen nuuttipukit ovat olleet yleensä lapsia. Nykypäivänä perinne on jossain määrin muuttunut. Lapset pukeutuvat monenlaisiin asuihin, saadut antimet laitetaan kassiin eikä enää suoraan suuhun. Pukit voidaan myös palkita rahalahjalla.
Vanhan ajan perinteen mukaisesti pukeutuneeseen nuuttipukkiin voi käydä tutustumassa Satakunnan Museon sisäänkäynnin luona (Hallituskatu 11, Pori) tammikuun loppupuolelle asti, vaikka nuutinpäivän eli keskiviikon jälkeen onkin joulun aika ohi ja härkäviikot ja läpileivät alkavat.
LÄHDE: Satakunnan Museo
Ravintie 1
28130 Pori
Isokatu 21
26100 Rauma