Kes­ki­viik­ko­na 13.1. vie­te­tään Nuu­tin päi­vää ja eri­tyi­ses­ti Sa­ta­kun­nas­sa on jo vuo­si­sa­to­jen ajan nuu­ti­tet­tu jou­lu men­neek­si. Sa­ta­kun­nan Mu­seo on ti­la­päi­ses­ti sul­jet­tu­na, mut­ta mu­se­on si­sään­käyn­nin yh­tey­teen on il­mes­ty­nyt ai­ka hur­jan nä­köi­nen nuut­ti­puk­ki. Ko­ro­na­pan­de­mi­an jyl­lä­tes­sä ei ole suo­si­tel­ta­vaa läh­teä nuu­tit­ta­maan, mut­ta mu­se­on nuut­ti­puk­kia voi käy­dä tur­val­li­ses­ti ik­ku­nan ta­kaa ter­veh­ti­mäs­sä vaik­ka­pa it­se­kin naa­mi­oi­tu­nee­na.

Nuu­tin­päi­vän naa­mi­o­kier­tu­eet ovat osa iki­van­haa poh­jois­mais­ta vuo­den­vaih­teen pe­rin­net­tä. Nuut­ti­pu­kit ovat kul­ke­neet Lou­nais-Suo­men van­hoil­la ky­lä­a­su­tu­sa­lu­eil­la, eri­tyi­ses­ti Sa­ta­kun­nas­sa ja Var­si­nais-Suo­mes­sa. Nuut­tia ovat viet­tä­neet myös suo­men­ruot­sa­lai­set. Nuut­ti­puk­ki näyt­tää meil­lä ole­van läh­töi­sin Ruot­sis­ta, mut­ta tapa tun­ne­taan myös muis­sa Poh­jois­mais­sa. Olaus Mag­nus mai­nit­see naa­mi­o­kier­tu­eet jo 1500-lu­vul­la.

Van­him­mat kir­joi­te­tut tie­dot Sa­ta­kun­nan nuut­ti­pu­keis­ta ovat 1800-lu­vun puo­li­vä­lis­tä. Liik­keel­lä oli­vat ky­län nuo­ret mie­het. Tar­koi­tuk­se­na oli jou­lu­kau­den päät­teek­si juo­da ta­lois­ta sah­din lo­put, mut­ta syö­tä­vä­kin kel­pa­si. Yk­si seu­ru­een jä­se­nis­tä pu­et­tiin naa­mi­oa­suun. Ta­val­li­sin roo­li­a­su oli puk­ki eli turk­ki nu­rin­päin, pää­hän tuo­hi- tai tur­kis­naa­ma­ri sekä sar­vet. Ko­mea puk­ki voi­tiin myös ra­ken­taa mie­hen sel­kään ta­kin al­le työn­ne­tyn sei­pään va­raan, jo­hon sar­vet pääk­si ja vih­ta hän­näk­si, pääl­le väl­lyt kar­va­puo­li ulos­päin.

Nuut­ti­puk­ki oli toi­vot­tu vie­ras. Oli ta­lol­le kun­ni­ak­si, et­tä nuut­ti­pu­kit kä­vi­vät ja oli­vat vas­taa­not­toon­sa tyy­ty­väi­siä. Huo­no koh­te­lu tie­si ta­lol­le tu­le­vak­si vuo­dek­si epä­on­nea: ”Jos ei Nuu­til­le mi­tään an­na, ei leh­mät lyp­sä ei­kä lam­paat kan­na”. Nais­vä­ki ja lap­set kaih­toi­vat nuut­ti­puk­ke­ja nii­den ul­ko­muo­don, reh­vak­kaan käy­tök­sen ja ruo­kot­to­mien pu­hei­den ta­kia. Kier­tu­een lo­pul­la kun moni nuut­ti­puk­ki ja sitä saat­ta­nut mies­jouk­ko eli ns. hän­tä­vä­ki al­koi ol­la koh­tuul­li­ses­sa hu­ti­kas­sa.

1900-lu­vun alus­sa nuut­ti­puk­ki­kier­tu­eet oli­vat Sa­ta­kun­nan maa­seu­dul­la ylei­nen nuo­ren väen hu­vit­te­lu­muo­to. Tuol­loin jo lap­set­kin saat­toi­vat käy­dä nuut­ti­puk­kei­na lä­hi­ta­lois­sa, mut­ta enim­mäk­seen pu­kit oli­vat nuo­ria ai­kui­sia, sekä mie­hiä et­tä nai­sia. Koko nuut­ti­puk­ki­seu­rue oli naa­mi­oi­tu­nut ja oli tär­ke­ää py­syä tun­te­mat­to­ma­na. Naa­mi­oi­ta teh­tiin it­se esi­mer­kik­si pah­vis­ta tai kan­kaas­ta. Vaat­teet kään­net­tiin nu­rin kat­so­jien hä­mää­mi­sek­si.

1950-lu­vun jäl­keen nuut­ti­pu­kit ovat ol­leet yleen­sä lap­sia. Ny­ky­päi­vä­nä pe­rin­ne on jos­sain mää­rin muut­tu­nut. Lap­set pu­keu­tu­vat mo­nen­lai­siin asui­hin, saa­dut an­ti­met lai­te­taan kas­siin ei­kä enää suo­raan suu­hun. Pu­kit voi­daan myös pal­ki­ta ra­ha­lah­jal­la.

Van­han ajan pe­rin­teen mu­kai­ses­ti pu­keu­tu­nee­seen nuut­ti­puk­kiin voi käy­dä tu­tus­tu­mas­sa Sa­ta­kun­nan Mu­se­on si­sään­käyn­nin luo­na (Hal­li­tus­ka­tu 11, Pori) tam­mi­kuun lop­pu­puo­lel­le as­ti, vaik­ka nuu­tin­päi­vän eli kes­ki­vii­kon jäl­keen on­kin jou­lun ai­ka ohi ja här­kä­vii­kot ja lä­pi­lei­vät al­ka­vat.

LÄH­DE: Sa­ta­kun­nan Mu­seo