Tu­a­ki tot­tee­mus o meil po­ri­lai­sil jo van­has­tas tut­tu ja tai­tas ol pa­rem­pi ko muis­tet­tas us­seem­mi, et­tei ain tart­te ol nii ka­ma­la kii­ru, vaa vart­ti­ki an­taa jo kum­mas­ti ai­kaa, vaik mihi. Ai­kaa o ol­lu taik ai­na­ki tar­vit­tu en­ne­ko syn­tyy sem­mo­ne tai­ret­re­ko­li, joho me mur­re­pii­ri­läi­set oli vii­me vii­kol käs­ket­ty kyl­lää. Isän­tä­vä­ki, mo­lem­mat o tai­ta­vii kä­sis­täs ja viit­te­li­äit, niät vu­a­sie ku­lu­es o syn­ty­ny iha häi­kä­se­vä hi­a­no ko­ko­nai­suus. O nun­nuu lai­rast lai­taa, hei­nii ja rön­syi­lev­vii ruu­sui, mo­ni­vu­a­ti­sii ja jo­ku­ne su­vi­nun­nu­ki fö­lis. Ja ne kaik­ki it­te kop­pu­loi­rut hah­mot käär­meest en­ke­lei­hi, eri­kok­koi­set sam­ma­kat ja pe­to­ni­saap­paat. Lu­jet­tel­loo vois jat­kaa vaik kui pit­kää. Kaik­ki o täl­lät­ty hy­väl maul sin fif­fat­tui pus­kai sii­mek­see ja mitä mi­ä­le­kiin­to­sim­mil plas­seil löy­ret­tä­väks ahaa elä­myk­sen. O pi­a­nois­koos ole­vii eri­fä­ri­sii van­ha-ai­ka­sii tre­ko­li­penk­kei ja niis is­tuu nii mum­mut ko tuf­fak­ki, jok­ka kaik­ki o it­te sa­vest tai pe­to­nist val­la mu­a­vat­tu mu­a­toos. O suih­ku­läh­re rek­vi­siit­toi­nes ja ym­pä­röi­vil kau­kaa­ki tu­a­ruil kas­veil. Laa­to­tuk­set isän­nä oi­kee pra­vuu­ri vis­sii ja val­lan­ki mai­ni­oit ki­ar­to­reit­tei­nes. Ja kaik­ki tämä viä is­tu­map­las­sei­nes val­lan­ki pi­ä­nes ti­las.Kyl siin us­seem­paa­ki kert­taa o jou­rut­tu kuu­lus­tel­lee tua et, var­toos ny vart­ti, en­ne­ko jom­pi kum­pi o saa­nu jo­pis sihe mal­lii et ker­kee kaf­feel. Tämä kaik­ki o omi sil­mi näh­tä­vä, ei os­saa lain­ka stää täl­lät pa­pe­ril sil­lai et si­a­lus sil­mil se vois nähr. Must just tämä piha o kyl ol­lu av­voin­te tre­ko­leit­te päi­vän vap­paas­ti näh­tä­vis. Jaa et misä se sit oi­kee o? Soo Mur­to­se mut­kas. Sil­lo­ko me siäl käy­tii oli hu­a­no tuu­ri, ko sato tai­vaa täy­relt, mut meil löy­ty kyl siin kato alt hyvä plas­si kaf­fet­te­lul ja pa­rap­lyyt oli poi­kaa ki­är­te­lys. Vii­me vua sit pu­a­les­tas au­rin­ko plo­sot­ti mee vi­a­rai­lu ai­kan. Sem­most se o et mont sort­tii sää voit val­kat, mut sää o se, ko sat­tuu ol­lee. Nyk­ki just ko tätä kna­put­te­le uk­ko­ne jy­ri­see ja sa­la­mat sin­koi­lee, mut­tei on­neks iha liki.

Kyl muu­te se erel­li­se sat­tee jäl­liilt lu­an­to o oi­kee ri­a­haan­tu­nu kas­soo­maa. Toi­ses avii­sis oli joku päi­vä jut­tu noist lu­an­no nun­nuist ja niit­te tun­nis­ta­mi­sest. Tut­tui ne kaik­ki mul oli, mut mo­nel niist­ki o sem­mo­ne kan­sa­o­ma­ne nimi, jota tul­lee käy­tet­tyy. Siin ju­tus oli must nii hi­a­nos­ti sa­not­tu se, et leik­kaa­ma­to ti­ä­vi­a­ru o ko hyvi fun­tee­rat­tu pe­ren­na­penk­ki, niät koko suve tul­lee ain uut kuk­ki­jaa ko toi­set la­kas­tuu. Täl­läi mää­ki ole se hu­a­man­nu ole­va ja naut­ti­nu aa­mu­len­keil ain uu­sist ja uu­sist kuk­ki­joist. Eril­lai­set hei­näk­ki tul­lee om­maa ai­kaas ja just ny o par­haim­mil­las ja pit­käst ai­kaa kom­meen nua ta­ki­ai­set, joist kans kui­vat­tuin ja ina tuu­na­te saa tal­veks ha­koi jouk­koo sil­mäil­loo. Tääl ai­ka­lai uut kas­vil­li­suut yh­res koh­taa ti­ä­vi­a­rus o sem­mo­ne joku pu­na­sek­ret­lii­nis­ti kuk­ki­va oh­ra­ke, joka tuli tiäl tra­nu­tu sora fö­lis muu­ta­ma vu­a­si sit. Oi­kee nät­ti­kuk­ka­ne. Al­ka­val vii­kol sit muu­te suvi jo pu­a­les vä­lis, voi jee­na...

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri