Ys­tä­vä­päi­vän, las­ki­ais­sun­nun­tain, iha­na lu­mi­se tal­ve kes­kel, läm­py­mäs pir­tis kum­min­ki kna­put­te­le tätä tä­mä­viik­kost mur­rep­lä­jäys­tä­ni teil kai­kil. Ys­tä­vä­päi­vä o kyl must vaik joka päi­vä, vaik­ke ol men­ny föl­lii sihe kau­pal­lis­se vou­ho­tuk­see, ko ole moi­see iha liia van­ha. Ei­kä ny oi­kee mei­kä­läi­se pas­saa eres kau­pois poi­ke­tak­ka täs ko­ro­na­ti­lan­tees, sen­ku ol­laa vaa. Muis­ta­mi­sek­ki hoi­tuu iha täl­läi ny­ky­ai­ka­se säh­kö­ses­ti. Las­ki­ai­ne sit pu­a­les­tas vaa­tii oma hu­a­mi­os ja sihe liit­ty­vist van­hoist pe­rin­teist ränt­tää luk­kee Vil­ku­na Vu­a­tu­sest Aja­ti­a­rost. Meil las­ki­ai­see kuu­luu kun­no pa­pu­sop­pa sit vii­kol ja jos lu­a­naa, ni oi­kee hyvi raa­ka­tuil sor­kil van­haa tap­paa. Las­ki­ais­pul­lat it­te paa­kat­tun tai­taa ny jäär väl­lii, ko neki meil tu­a­tii lav­van­tain tu­li­ai­siks kaup­pa­rei­su kun­ni­aks vis­sii.

Juh­laa oli ai­het vii­me vii­kol­lak­ki, ko tuli 60 vuat täy­tee nai­mi­si­sol­loo. Se fii­raa­mi­ne koko pop­pool sai ny jäär tu­an­nem­maks, siks­ko ko­ro­na an­taa my­ä­re. Uu­re tel­ku hi­a­nouk­si­nes lah­jan kai­kilt muk­suilt kävi poi­ka täl­lää­mäs jo etu­kät­tee ree­raa ja opet­ta­mas meil uut tek­niik­kaa. Ai­ka näyt­tää mil­lai op­pi meni pe­ril? Mee piti iha his­suk­ses vaa juar kah­res­tas ku­a­hah­ta­va ja muis­tel men­neit. Sil­lai sil­ti sit teh­tii­ki ja to­ret­tii siin, et ol­laa ol­tu kyl on­nek­kait mo­nes­sak­ki mi­ä­les. Kii­tol­li­suu­tee o ai­het...

Ja siit tal­vi­sest lu­an­nost kans. Vii­kol o saa­tu ihas­tel iha köö­ki kla­sist näh­tyn kom­mee liki orans­si­ne ket­tu fa­sa­nei kim­pus ja ka­na­hauk­ka sam­maa ti­hu­ty­ät freis­taa­mas. Tos pel­lol o näh­tä­vis oi­kee ketu pol­ku us­seem­paa kert­taa sot­ket­tun. Len­kil sit taas pu­a­les­tas näh­tii voi­ma­lin­ja­tol­pa pääl is­tu­mas joku val­ta­va suu­ri lin­tu, mut en­ne­ko mää sai kin­taat ti­ä­hes ja ka­me­ra fra­mil, se flii­to se si­liä tiä. Me­ri­kot­ka veik­kail­tii se ole­va, ei mik­kää hauk­ka len­nost pää­tel­le kum­min­ka. Ei­le aa­mus­ti sit taas seu­rat­tii viit peu­raa tual pel­lol. Ne val­la jäs­sään­ty meist ja sei­soo tö­röt­ti pe­rä­tou­ku­rii, nin­ko kou­lu­lai­set kel­lo soi­res sis­sää pää­syy var­too­mas. Vai onk se en­nää sil­lai lain­ka? Lu­mi­sel pe­ru­na­pel­lol oli kans mel­ko­sii kai­vauk­sii, niät olis­ko peu­rat hais­ta­nu pe­ru­nat, joit pyry jäl­liilt syk­syl sin pin­nal jäi? Ja just ny meni mee ohi he­vo­ne re­ki­nes, niät kel­lot vaa kil­kat­ti nin­ko en­ne van­haa.

Ström­söös­ki her­ku­tel­tii nor­sil ja nii teh­tii meil­ki, ko van­ha hyvä tut­tu oli ol­lu pil­kil ja kot­tii tul­le­sas jät­ti meil­ki niit pais­tet­ta­vaks. Kas­si oli täl­lät­ty ul­ko-ove krip­paa kil­luu ja ki­lau­tus vaa kuu­lu vint­tii, ko pilk­ki­jä oli jo mel­kei me­nos. Nor­sii saa täl­läi pil­kil mere jäält ja niis o mä­ti­ki viä hyv­vää ja kiin­teet. Sit jäit­te läh­ret­tyy nor­si nou­see tätä mee jok­kee pit­ki ylös­päi kut­tee ja sil­lo pak­kaa mäti jo ole­maa sem­most ve­te­lää. Pais­tet­tun nor­si o nii hyvä et­tei sa­no­tuks saa, mut lis­sää siit ens vii­kol ja siit ström­söö­läis­te sy­ä­mi­sest­ki...

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­ne mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­nev­vos