A-
A+
Opintoja aloittaessaan Anni Kytömäki asui viikot Porissa. Nyt opiskelut hoituvat pääosin etänä kotoa Hämeenkyröstä käsin, ja Porissa tulee käytyä enää päiväseltään.
Liisa Valonen
Pauliina Vilpakka
Finlandia-kirjailija Anni Kytömäellä on kokemusta satakuntalaisesta luonnosta. 2000-luvun alussa hän opiskeli luontokartoittajan tutkintoon valmentavalla kurssilla Kullaalla. Luokka vietti paljon aikaa maastossa. He retkeilivät metsissä, soilla, järvien rannoilla ja niityillä opiskellen lajituntemusta ja elinympäristöjen tyypittelyä.
Kytömäki kertoo, että noina vuosina hänen tuli nähtyä paljon hienoja paikkoja ympäri Satakuntaa. Niitä olivat muun muassa vanhat metsät Kullaalla, Paratiisilehdon luontopolku Harjavallassa ja tietenkin myös merenrantaniityt Yyterissä.
Nyt Kytömäki opiskelee jälleen Satakunnassa. Tällä kertaa hän suorittaa kuttuurituotannon ja maisemantutkimuksen tutkinto-ohjelmaa Turun kauppakorkeakoulun Porin yksikössä.
Kytömäen romaani Margarita (Gummerus) palkittiin viime vuonna Finlandia-palkinnolla. Teos on fiktiivinen, jälleenrakennusajan Suomeen sijoittuva tarina. Luonnolla on tarinassa tärkeä osansa.
Pari vuotta sitten Kytömäki työsti kanditutkielmaansa jokihelmisimpukan kulttuurihistoriasta, kuten simpukoihin liittyvistä uskomuksista. Hän oli jo aikaisemmin päättänyt kirjoittaa romaanin, jossa jokihelmisimpukka on yksi päähenkilöistä. Niinpä kanditutkielmaa tehdessä tuli samalla suoritettua taustatutkimuksia kirjaa varten. Entisajan uskomuksista Kytömäki kertoo:
– Me ihmiset miellämme helmen arvokkaaksi, joten ennen on uskottu, että simpukka yrittää viimeiseen asti piiloutua ihmiseltä, ettei helmeä varastettaisi. Todellisuudessahan asia on päinvastoin. Helmi saa alkunsa roskasta, jolta simpukka yrittää suojautua erittämällä sen päälle helmiäisainetta. Helmi on siis simpukalle pelkkää jätettä.
ihmisten asennoituminen luontoon oli myös varovaisempaa menneessä kansanperinteessä kuin nykyaikana. Kytömäki kertoo, että siinä missä nykyään ihmiskunta katselee luontoa ikään kuin sen yläpuolelta, ennen varottiin loukkaamasta metsää, jokea tai simpukoita, jotta ne pysyisivät suotuisina ihmisille.
– Se varovaisuus on perusteltua myös nykyaikaisen tutkimuksen pohjalta. Me emme tiedä miten meihin vaikuttaa, jos luonnon monimuotoisuus häviää tai ilmastonmuutos pääsee vapaasti etenemään.
Kytömäki muistelee, että jokihelmisimpukoita on ollut viimeisen sadan vuoden aikana Satakunnassakin, kuten muun muassa Eurajoessa, Noormarkunjoessa ja Ahlaisten Eteläjoessa. Nykyisin simpukat ovat tältä alueelta kadonneet, ja ovat muuallakin Suomessa jo hyvin harvinaisia saastumisen ja jokivesien muokkaamisen seurauksena.
Erityisesti suomalaisten metsien kohtalo on elämän varrella koskettanut Kytömäkeä. Nuorena hän metsissä retkeillessään löysi monia hienoja paikkoja, joiden kohtaloksi koituivat avohakkuut. Yksi toisensa jälkeen metsät katosivat, ja jäljelle jäivät vain kannot. Kokemukset heijastelevat myös Margarita romaanin tarinaan.
Finlandia-palkinnon saamisen jälkeen Kytömäki oli omien sanojensa mukaan hetken hieman ulalla. Finlandia-palkinto tuntui niin merkittävältä virstanpylväältä, että kirjailija kaavaili keskittyvänsä jonkun aikaa aivan muuhun kuin kirjoittamiseen.
Rauhoittavan joulunajan jälkeen uusi tarina on alkanut kuitenkin jo kolkutella korvan takana.
– Kirjoittaminen on vain pieni osa työstä. Kirjailija tekee koko ajan arjessaan havaintoja, miettii ja suunnittelee tarinaa, Kytömäki kertoo.
Ravintie 1
28130 Pori
Isokatu 21
26100 Rauma