Mar­ja Len­nes

Ca­diz, tar­kem­min sa­not­tu­na sen van­ha­kau­pun­ki, jo­hon mat­ka­ni suun­tau­tui, on yk­si ete­läi­sen Es­pan­jan vä­hem­män tun­net­tu­ja hel­miä ja Eu­roo­pan van­him­pia kau­pun­ke­ja. Foi­ni­ki­a­lai­set pe­rus­ti­vat saa­rel­le, jos­sa van­ha­kau­pun­ki si­jait­see, kau­pun­gin 800 vuot­ta en­nen ajan­las­kun al­kua. Sii­tä ei ole mi­tään jäl­jel­lä, mut­ta an­tii­kin ajois­ta muis­tut­taa te­at­te­ri, te­at­ro ro­ma­no.

Ca­diz si­jait­see At­lan­tin ran­nal­la ja val­ta­me­ren mah­ta­vuus, sen syn­nyt­tä­mä eri­koi­nen valo ja suo­lan­tuok­sui­nen il­ma ovat omi­aan te­ke­mään Ca­di­zis­ta eri­tyi­sen.

Näh­tä­vää on enem­män kuin kol­men päi­vän ai­ka­na eh­din su­lat­taa. Ca­di­zin kir­kot, pa­lat­sit, au­ki­ot, puis­tot ja ran­ta­bu­le­var­dit ovat us­ko­mat­to­man upei­ta. Lu­kui­sat kah­vi­lat ja ra­vin­to­lat te­ras­sei­neen tar­jo­a­vat hel­po­tus­ta sil­loin, kun ku­jil­la kier­te­ly al­kaa ot­taa voi­mil­le tai on ek­sy­nyt, mikä ei ole vai­ke­aa. Ka­pe­at ja sok­ke­loi­set ka­dut päät­ty­vät kui­ten­kin ai­na me­ren ran­taan. Saar­ta kier­tä­vien pen­ger­ka­tu­jen ava­ruus muo­dos­taa hui­kai­se­van kont­ras­tin ti­he­äs­ti ra­ken­ne­tul­le kau­pun­gil­le.

Ca­diz oli pit­kään Es­pan­jan tär­kein sa­ta­ma­kau­pun­ki, jon­ka kaut­ta maa­han tuo­tiin la­ti­na­lai­sen Ame­ri­kan ruh­ti­naal­li­set saa­liit. Co­lum­bus sei­la­si tääl­tä toi­sel­le ja nel­jän­nel­le mat­kal­leen, mut­ta eten­kin 1700-luku oli kau­pun­gin to­del­lis­ta kul­ta-ai­kaa. Sil­loin 75 pro­sent­tia Es­pan­jan kau­pas­ta kul­ki Ca­di­zin kaut­ta. Kau­pun­ki ja kau­pun­ki­lai­set vau­ras­tui­vat ja tääl­lä syn­tyi Es­pan­jan kes­ki­luok­ka. Ny­ky­ään kau­pun­gis­sa on noin 123 000 asu­kas­ta.

Koi­ran kans­sa mat­kus­ta­mi­nen oli vie­lä muu­ta­ma vuo­si sit­ten han­ka­laa, mut­ta nyt lem­mik­kiys­tä­väl­li­siä ho­tel­le­ja ei ol­lut vai­kea löy­tää. Yhä use­am­mat es­pan­ja­lai­set ha­lu­a­vat ot­taa mat­kal­le mu­kaan lem­mik­kin­sä ja se nä­kyy tar­jon­nas­sa. Airbnb oli­si ol­lut edul­li­nen vaih­to­eh­to, mut­ta ha­lu­sin ma­joit­tua ho­tel­liin, kos­ka vaa­ti­muk­sii­ni kuu­lui park­ki­hal­li, hel­pos­ti löy­det­tä­vä osoi­te ja val­mis aa­mi­ai­nen. Va­lit­tu pie­ni per­he­ho­tel­li ihan kes­kus­tas­sa ja kä­ve­ly­ka­dun var­rel­la osoit­tau­tui eri­no­mai­sek­si koko mat­ka­seu­ru­et­ta aja­tel­len. Ho­tel­li oli kai­kil­la mit­ta­reil­la mi­tat­tu­na kor­ke­a­ta­soi­nen, ja koi­rat, Ka­ne­li ja Edi, otet­tiin vas­taan yh­tä koh­te­li­aas­ti ja huo­maa­vai­ses­ti kuin ih­mi­set­kin. Huo­nees­sa odot­ti koi­ran­sän­ky, ruo­ka­kup­pi ja na­mi­pus­si.

Ca­diz on siis­ti kau­pun­ki. Koi­ran­kak­kaa ei näy, vaik­ka vas­taan kä­ve­lee koko ajan koi­ria. Ka­dut pes­tään joka yö, mut­ta sil­ti koi­ra­len­kil­le pi­tää ot­taa mu­kaan pait­si kak­ka­pus­se­ja myös suih­ke­pul­lo, jos­sa on saip­pu­a­vet­tä pis­san huuh­to­mi­seen. Piit­taa­ma­ton­ta voi­daan sa­kot­taa tun­tu­vas­ti. Ja sit­ten vie­lä se toi­nen syy, joka vei ja­lat al­ta Ca­di­zis­sa. Edin kans­sa kul­kies­sa as­kel­mit­ta­riin ker­tyi joka päi­vä yli 10 ki­lo­met­riä.