A-
A+
Paula Ilén kertoo, että tänä vuonna tulee kuluneeksi 70 vuotta siitä, kun Satakunnan piirin paikallisosastot perustettiin. Koronakriisi torppasi juhlavuoden juhlallisuudet, mutta historiikki on nyt kuitenkin vihdoin valmis.
Pauliina Vilpakka
Pauliina Vilpakka
SPR:n Satakunnan piirin toiminnanjohtaja Paula Ilén voi syystä huokaista helpotuksesta pitäessään kädessään Satakunnan Piirin vastikään julkaistua historiikkia Apua lähelle ja kauas, Punainen Risti Satakunnassa vuodesta 1934.
Ensimmäinen ajatus kirjan kirjoittamisesta heitettiin ilmoille jo vuonna 2013. Pyörät lähtivät kuitenkin rullaamaan kunnolla vasta vuonna 2019, kun kirjaa toimittamaan löytyi ammattilainen, ulvilalaislähtöinen historioitsija Helena Karhu.
Historian havinassa 1930 luvulla SPR toimi vahvasti kansanvalistajana asioissa, kuten kulkutaudit, pienten lasten hoito ja hammashoito. Sota-aikana järjestö auttoi sotaorpoja ja antoi ensiapukoulutusta.
50-luvulla SPR:stä tuli tavallisten kansalaisten liike, kun hallintoon pääsi ihmisiä myös alemmista luokista. Monenlainen kerho- ja ystävätoiminta sai alkunsa. 80-luvulla järjestön toiminnassa korostui vapaaehtoistyöntekijöiden merkitys. Yhteistyö viranomaisten kanssa tiivistyi.
Viime vuosina Suomen Punaisen Ristin näkyvin tehtävä on tapahtunut laajamittaisen maahanmuuttokriisin parissa.
– Olen ollut vuonna 2014 kokouksessa, jossa keskusteltiin merkittävään pakolaiskriisiin varautumisesta. Silloin ei olisi voitu kuvitellakaan, että tuo skenaario olisi jo vuonna 2015 todellisuutta, Ilén sanoo.
Pakolaiskriisistä Iléniä on jäänyt harmittamaan, että paikoin SPR:n suhtauduttiin, niin kuin järjestö olisi toiminnallaan ottanut kantaa maahanmuuttopolitiikkaan. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan Punainen Risti oli mukana auttamassa maahanmuuttoviraston kutsumana.
Vuonna 2020 auttajat ovat saaneet jälleen auttaa toisia, mutta myös itseään. Koronapandemia haastoi erityisesti Satakunnan piirin parituhatpäistä vapaaehtoisten joukkoa, joista moni kuuluu ikänsä puolesta riskiryhmään.
Maaliskuisen totaalisen pysähdyksen jälkeen päätettiin, että SPR ottaa koronan vakavasti, mutta samalla auttamistoiminnan pitää voida jatkua. Uusia toimintatapoja alettiin kehittää.
– Kuulin jonkun vapaaehtoisen sanoneen, että hän oli jo jättämässä toimintaa kireiden toimintarajoitusten vuoksi, mutta pyörsi päätöksensä, Ilén kertoo.
Palloa heitettiin SPR:lle myös ulkopuolisilta tahoilta. SPR jakoi yhteensä noin 11 tuhatta lämminruoka-annosta koronan koettelemille kansalaisille LähiTapiolan tuella, ja lahjakortteja lapsiperheille sekä vanhuksille Satakunnan Osuuskaupan tuella.
Korona-ahdistusta helpottamaan avattiin SPR:n auttava puhelin, johon iäkäskin vapaaehtoistyöntekijä saattoi vastailla omalta kotisohvaltaan. Myös etäkokoukset ja -koulutukset tulivat osaksi arkea.
SPR:n vapaaehtoistyöntekijöiden keski-ikä on perinteisesti korkeahko, koska yleensä eläkeläisellä on aikaa paneutua vapaaehtoistehtäviin. Ilen muistuttaa, ettei ikä ole huono juttu.
– Moni eläkeläinen on vielä aktiivisessa iässä. Kuinka paljon saammekaan ammattitaitoa ja kokemusta käyttöömme heissä, hän sanoo.
Nuorempaa polvea kiinnostavat SPR:n toiminnassa muun muassa henkisen tuen tehtävät, verkkovapaaehtoistyö ja hälytystoiminta.
Ilén pohtii, että seuraava haaste nuorten sukupolvien ajamisessa sisään järjestötoimintaan on saada heidät innostumaan myös luottamustehtävistä, kuten esimerkiksi osaston puheenjohtajan tai rahastonhoitajan toimesta. Ilén muistuttaa, että järjestötoiminnan luottamustehtävistä saa kallisarvoista kokemusta työelämääkin ajatellen.
Vuosikymmenten vieriessä SPR:n kaltaisten perinteisten järjestöjen rinnalle on ilmestynyt neljännen sektorin toimijoita, jotka myös toimivat auttamistarkoituksessa. Toiminta on usein järjestäytymätöntä, ja tapahtuu esimerkiksi Facebook ryhmien kautta.
Ilén uskoo, että vahvan arvopohjan päälle rakennettu järjestö kuten SPR on kuitenkin tässä viidakossa edelleen vahvoilla.
– Perinteisessä avustusjärjestössä vapaaehtoistoiminnan prosessit on mietitty pitkälle, vapaaehtoisia koulutetaan ja heidän jaksamisestaan pidetään huolta. Myös viranomaisyhteistyön kannalta on tärkeää, että toiminta on koordinoitua. Taloushallinnon avoimuus puolestaan on lahjoittajan näkökulmasta tärkeä tekijä, Ilén perustelee.
Ravintie 1
28130 Pori
Isokatu 21
26100 Rauma