Pau­lii­na Vil­pak­ka

SPR:n Sa­ta­kun­nan pii­rin toi­min­nan­joh­ta­ja Pau­la Ilén voi syys­tä huo­kais­ta hel­po­tuk­ses­ta pi­tä­es­sään kä­des­sään Sa­ta­kun­nan Pii­rin vas­ti­kään jul­kais­tua his­to­riik­kia Apua lä­hel­le ja kau­as, Pu­nai­nen Ris­ti Sa­ta­kun­nas­sa vuo­des­ta 1934.

En­sim­mäi­nen aja­tus kir­jan kir­joit­ta­mi­ses­ta hei­tet­tiin il­moil­le jo vuon­na 2013. Pyö­rät läh­ti­vät kui­ten­kin rul­laa­maan kun­nol­la vas­ta vuon­na 2019, kun kir­jaa toi­mit­ta­maan löy­tyi am­mat­ti­lai­nen, ul­vi­la­lais­läh­töi­nen his­to­ri­oit­si­ja He­le­na Kar­hu.

His­to­ri­an ha­vi­nas­sa 1930 lu­vul­la SPR toi­mi vah­vas­ti kan­san­va­lis­ta­ja­na asi­ois­sa, ku­ten kul­ku­tau­dit, pien­ten las­ten hoi­to ja ham­mas­hoi­to. Sota-ai­ka­na jär­jes­tö aut­toi so­ta­or­po­ja ja an­toi en­si­a­pu­kou­lu­tus­ta.

50-lu­vul­la SPR:stä tuli ta­val­lis­ten kan­sa­lais­ten lii­ke, kun hal­lin­toon pää­si ih­mi­siä myös alem­mis­ta luo­kis­ta. Mo­nen­lai­nen ker­ho- ja ys­tä­vä­toi­min­ta sai al­kun­sa. 80-lu­vul­la jär­jes­tön toi­min­nas­sa ko­ros­tui va­paa­eh­tois­työn­te­ki­jöi­den mer­ki­tys. Yh­teis­työ vi­ra­no­mais­ten kans­sa tii­vis­tyi.

Vii­me vuo­si­na Suo­men Pu­nai­sen Ris­tin nä­ky­vin teh­tä­vä on ta­pah­tu­nut laa­ja­mit­tai­sen maa­han­muut­tok­rii­sin pa­ris­sa.

– Olen ol­lut vuon­na 2014 ko­kouk­ses­sa, jos­sa kes­kus­tel­tiin mer­kit­tä­vään pa­ko­laisk­rii­siin va­rau­tu­mi­ses­ta. Sil­loin ei oli­si voi­tu ku­vi­tel­la­kaan, et­tä tuo ske­naa­rio oli­si jo vuon­na 2015 to­del­li­suut­ta, Ilén sa­noo.

Pa­ko­laisk­rii­sis­tä Ilé­niä on jää­nyt har­mit­ta­maan, et­tä pai­koin SPR:n suh­tau­dut­tiin, niin kuin jär­jes­tö oli­si toi­min­nal­laan ot­ta­nut kan­taa maa­han­muut­to­po­li­tiik­kaan. Näin ei kui­ten­kaan ol­lut, vaan Pu­nai­nen Ris­ti oli mu­ka­na aut­ta­mas­sa maa­han­muut­to­vi­ras­ton kut­su­ma­na.

Vuon­na 2020 aut­ta­jat ovat saa­neet jäl­leen aut­taa toi­sia, mut­ta myös it­se­ään. Ko­ro­na­pan­de­mia haas­toi eri­tyi­ses­ti Sa­ta­kun­nan pii­rin pa­ri­tu­hat­päis­tä va­paa­eh­tois­ten jouk­koa, jois­ta moni kuu­luu ikän­sä puo­les­ta ris­ki­ryh­mään.

Maa­lis­kui­sen to­taa­li­sen py­säh­dyk­sen jäl­keen pää­tet­tiin, et­tä SPR ot­taa ko­ro­nan va­ka­vas­ti, mut­ta sa­mal­la aut­ta­mis­toi­min­nan pi­tää voi­da jat­kua. Uu­sia toi­min­ta­ta­po­ja alet­tiin ke­hit­tää.

– Kuu­lin jon­kun va­paa­eh­toi­sen sa­no­neen, et­tä hän oli jo jät­tä­mäs­sä toi­min­taa ki­rei­den toi­min­ta­ra­joi­tus­ten vuok­si, mut­ta pyör­si pää­tök­sen­sä, Ilén ker­too.

Pal­loa hei­tet­tiin SPR:lle myös ul­ko­puo­li­sil­ta ta­hoil­ta. SPR ja­koi yh­teen­sä noin 11 tu­hat­ta läm­min­ruo­ka-an­nos­ta ko­ro­nan ko­et­te­le­mil­le kan­sa­lai­sil­le Lä­hi­Ta­pi­o­lan tu­el­la, ja lah­ja­kort­te­ja lap­si­per­heil­le sekä van­huk­sil­le Sa­ta­kun­nan Osuus­kau­pan tu­el­la.

Ko­ro­na-ah­dis­tus­ta hel­pot­ta­maan avat­tiin SPR:n aut­ta­va pu­he­lin, jo­hon iä­käs­kin va­paa­eh­tois­työn­te­ki­jä saat­toi vas­tail­la omal­ta ko­ti­soh­val­taan. Myös etä­ko­kouk­set ja -kou­lu­tuk­set tu­li­vat osak­si ar­kea.

SPR:n va­paa­eh­tois­työn­te­ki­jöi­den kes­ki-ikä on pe­rin­tei­ses­ti kor­ke­ah­ko, kos­ka yleen­sä elä­ke­läi­sel­lä on ai­kaa pa­neu­tua va­paa­eh­tois­teh­tä­viin. Ilen muis­tut­taa, et­tei ikä ole huo­no jut­tu.

– Moni elä­ke­läi­nen on vie­lä ak­tii­vi­ses­sa iäs­sä. Kuin­ka pal­jon saam­me­kaan am­mat­ti­tai­toa ja ko­ke­mus­ta käyt­tööm­me heis­sä, hän sa­noo.

Nuo­rem­paa pol­vea kiin­nos­ta­vat SPR:n toi­min­nas­sa muun mu­as­sa hen­ki­sen tuen teh­tä­vät, verk­ko­va­paa­eh­tois­työ ja hä­ly­tys­toi­min­ta.

Ilén poh­tii, et­tä seu­raa­va haas­te nuor­ten su­ku­pol­vien aja­mi­ses­sa si­sään jär­jes­tö­toi­min­taan on saa­da hei­dät in­nos­tu­maan myös luot­ta­mus­teh­tä­vis­tä, ku­ten esi­mer­kik­si osas­ton pu­heen­joh­ta­jan tai ra­has­ton­hoi­ta­jan toi­mes­ta. Ilén muis­tut­taa, et­tä jär­jes­tö­toi­min­nan luot­ta­mus­teh­tä­vis­tä saa kal­li­sar­vois­ta ko­ke­mus­ta työ­e­lä­mää­kin aja­tel­len.

Vuo­si­kym­men­ten vie­ries­sä SPR:n kal­tais­ten pe­rin­teis­ten jär­jes­tö­jen rin­nal­le on il­mes­ty­nyt nel­jän­nen sek­to­rin toi­mi­joi­ta, jot­ka myös toi­mi­vat aut­ta­mis­tar­koi­tuk­ses­sa. Toi­min­ta on usein jär­jes­täy­ty­mä­tön­tä, ja ta­pah­tuu esi­mer­kik­si Fa­ce­book ryh­mien kaut­ta.

Ilén us­koo, et­tä vah­van ar­vo­poh­jan pääl­le ra­ken­net­tu jär­jes­tö ku­ten SPR on kui­ten­kin täs­sä vii­da­kos­sa edel­leen vah­voil­la.

– Pe­rin­tei­ses­sä avus­tus­jär­jes­tös­sä va­paa­eh­tois­toi­min­nan pro­ses­sit on mie­tit­ty pit­käl­le, va­paa­eh­toi­sia kou­lu­te­taan ja hei­dän jak­sa­mi­ses­taan pi­de­tään huol­ta. Myös vi­ra­no­mai­syh­teis­työn kan­nal­ta on tär­ke­ää, et­tä toi­min­ta on koor­di­noi­tua. Ta­lous­hal­lin­non avoi­muus puo­les­taan on lah­joit­ta­jan nä­kö­kul­mas­ta tär­keä te­ki­jä, Ilén pe­rus­te­lee.