A-
A+
Ikäihmisten usko tulevaan säilynyt
Diakoni Susanna Arvion mukaan moni ikäihminen on viestittänyt, että positiivisuutta ei kannata unohtaa kriisiaikanakaan.
Asko Tanhuanpää
Jos on selvitty sodista, selvitään koronastakin.
ASKO TANHUANPÄÄ
Rauman seurakunnassa muun muassa vanhustyöstä vastaava diakoni Susanna Arvio kertoo kollegansa muutaman päivän takaisesta puhelusta jo iäkkäämmälle rouvalle. Tämä oli alkanut puhua kevään heräämisestä sen sijaan, että olisi lähtenyt surkuttelemaan koronaviruksen elämäänsä tuomista rajoitteista.
– Kyseinen rouva oli toivonut, että saisi vielä kuulla mustarastaan laulua. Hänellä oli kyky imeä voimaa elämän pienistä asioista, Arvio paljastaa.
– Henkilökohtaisesti voin sanoa jopa yllättyneeni siitä positiivisuudesta, millä ikäihmiset ovat vallitsevaan tilanteeseen suhtautuneet. Suurimmassa osassa käymistäni keskusteluista on päällimmäiseksi asiaksi noussut positiivisuus, hän jatkaa.
– Esiin on noussut terveellä tapaa myös aitoa suomalaista sisua. Jos on selvitty sodistakin, selvitään myös koronasta, tiivistää Arvio.
Kolme vuotta Rauman seurakunnassa työskennellyt Susanna Arvio sanoo oman työnsä luonteen muuttuneen koronaviruksesta johtuvien rajoitusten takia oleellisesti. Suurin ero entiseen on siinä, että henkilökohtaiset kohtaamiset on pitänyt nyt hoitaa puhelimitse.
– Olemme pyrkineet ottamaan yhteyttä kaikkiaan vanhusväestöön lukeutuviin seurakunnan jäseniin. Positiivista on se, että tällä tavalla olemme saaneet yhteyden myös niihin, jotka ovat niin sanotusti maan hiljaisia.
– Vastaanotto on ollut poikkeuksellisen positiivinen ja vain yksi ainoa henkilö on lyönyt minulle luurin korvaan. Vastaavasti reilu 80 prosenttia kaikista tavoitetuista on toivonut, että yhteyttä otettaisiin useamminkin, Arvio ynnää.
– Jo muutaman viikon kokemuksella olen valmis sanomaan, että puhelinta kannattaa käyttää vastakin enemmän kontaktien ottamiseen, hän miettii.
Diakoni Susanna Arvio myöntää, että on myös niitä ikäihmisiä, joiden henkistä kestämistä koronaviruksesta johtuva rajoitettu elämä rassaa.
– Eniten kaivataan kontaktia läheisiin esimerkiksi puhelimen kautta. Monelle riittäisi sekin, että näkisi lapsiaan ja lapsenlapsiaan vaikka vaan ikkunan läpi tai parvekkeelta. Yksinäisyys ei ole hyväksi kenellekään meistä, tietää Arvio.
– Vastaavasti monet ovat sanoneet, että kontakti hoitohenkilökunnan kanssa on tullut entistäkin tärkeämmäksi, asuu sitten hoivalaitoksessa tai vielä omassa kodissaan.
Lähisukulaisten lisäksi ikäihmiset kaipaavat nykytilanteessa luonnollisesti myös ystäviään ja ikätovereitaan. Monet ovat harmitelleet puhelimessa lisäksi erilaisten harrastuspiirien loppumista.
– Olen minä toisaalta saanut sellaistakin viestiä, että nyt on kerrankin taas aikaa pelkälle levolle ja ennen kaikkea omalle itselle. Monet rouvat ovat paljastaneet, että aikaa riittää entistä enemmän myös puutarhan töihin, Susanna Arvio selvittää.
Sinua voisi kiinnostaa myös nämä
