A-
A+
Sami Kopra kelkkoineen. 939 on siirretty kohti kuuta kiertävää rataa.
Asko Tanhuanpää
ASKO TANHUANPÄÄ
Silmistä sen näkee, kenestä on mestariksi – jos niihin ei syty viivalla terve tappajan katse, on menetetty jo liian paljon. Raumalaisella Sami Kopralla se katse on syvällä. Kopran tuntevien mukaan se syttyy viimeistään sillä hetkellä, kun mies vetää kypärän päähänsä ja kelkan narusta käyntiin.
_ Jos kausi pystytään viemään ennakkosuunnitelmien mukaan läpi ja jos niin vanha kalusto kuin vanha äijäkin kestävät röykytystä, on tavoitteena kaksi Historic-luokan Suomen mestaruutta moottorikelkkailussa, Kopra ilmoittaa.
– Äijän kunnosta sen ei pitäisi kuitenkaan jäädä kiinni. Kilpailukuntoa on rakennettu Suomisen Ollin johdolla hikeä valuttaen ja ruokavalion avulla ovat paino ja rasvaprosentit palanneet urheilijan mittoihin. Se, mikä oli vielä muutama vuosi sitten 118 kiloa läskiä, on nyt 82 kiloa lihasta ja jännettä, hän paljastaa.
Palataan ajassa reilu 20 vuotta taaksepäin ja Honkajoen Pesämäkeen. Nyt 45-vuotias Sami Kopra osallistui elämänsä ensimmäiseen kelkkakisaan, Pohjanmaa Cupin sprinttiin, ja kipinä oli syttynyt.
– Ensimmäisen täyden kauden ajoin enduroa ja sprinttiä päällekkäin 1999 ja uhraukset palkittiin enduron Suomen Cupin hopealla 2002. Silloisen tyttöystävän kanssa tehtiin yötä myöten töitä, jotta rahat riittäisivät ja onneksi taakse löytyi myös Juuson (Juha Lujala/MotoRauma) ja Iipan (Iiro Saarinen/Painorauma) kaltaisia tukijoita, jotka jaksoivat uskoa meikäläiseen, tilittää Kopra.
Moottorikelkkaura jäi enemmän ja vähemmän tauolle, kun Kopran perhe kasvoi kahdella lapsella viime vuosikymmenen puolivälissä, mutta kerran syttynyt kipinä ei ollut sammunut kokonaan.
– Otin 40 vuotta täytettyäni vanhan kilpurin, aloin ajaa enduroa ja ymmärsin nauttivani hommasta edelleenkin. Uusilla 15 000 euron kelkoilla kilpailleet rahamiehet olivat ihmeissään, kun olin neljäs heti ensimmäisessä kilpailussani Ilomantsissa, metallialan yksinyrittäjänä toimiva Kopra virnistää.
– Huippumekaanikkoni Valavuon Sakke, Laaksosen Pulla ja Suonvieren Marko pistivät vehkeen huippulyöntiin, mutta sekään ei enää riittänyt, kun seuraavissa kisoissa Lapissa oli jo enemmän lunta. Näyttö oli silti ehditty jo antaa ja porukka tiesi taas, että Kopra ei ole kuollut.
Seuraavana vuonna Kopra siirtyi Historic-luokkaan, missä kelkan pitää olla vuonna 2007 valmistettu tai vanhempi. Kuskeilla ei sen sijaan ikärajaa ole ja raumalainen huomasi yllättäen olevansa yksi koko joukon nestoreista.
– Moottorikelkkailu on onneksi laji, missä kokemuskin ratkaisee samoin kuin se tappajan katse. Kelkan päivittäminen ei ole käynyt edes mielessä eli kiekkomies Matti Virmasta siteeraten näillä mennään, hän kuittaa.
Historic-enduroa ajetaan tänä talvena Lieksassa, Sallassa, Kuusamossa sekä ja sprinttiä puolestaan Rovaniemellä, Vaalassa, Kainuussa ja Karstulassa. Kilpailukalenterissa on vielä kansallinen Cross Country Rovaniemellä.
– Enduron SM-titteliä voi pitää hyvinkin realistisena tavoitteena, mutta sprintti vaatii jo täydellistä onnistumista. Kilpailut ovat niin lyhyitä, ettei pieniinkään virheisiin ole varaa. Endurokisoissa on sen sijaan matkaa jo 150–300 kilometriä, joten virheen ehtii vielä kuittaamaankin tietää Kopra.
– Jos kaltaiseni etelän mies haluaa menestyä, on persnahan oltava vahva. Jokainen kisareissu Lappiin vaatii nimittäin 30 tunnin istumista Transitissa.
Rauman Seudun Moottorikerhon riveissä kilpailevan Sami Kopran tietämän mukaan hän on ainoa tosissaan kilpaa ajava kelkkakuski niin Rauman kuin Porinkin mukaan laskien. Lähimmät harjoittelupaikatkin löytyvät Kankaanpään ja Jämijärven kankailta edellyttäen, että taivas antaa lunta.
Ravintie 1
28130 Pori
Isokatu 21
26100 Rauma