A-
A+
Kiitosta keräävä matka Juice Leskisen maailmaan
Matti Mikkonen, taiteilijanimeltään Matthau Mikojan, muistetaan rock-yhtye Bloodpitin laulajana. Nyt hän kerää kiitosta roolityöstään Juice Leskisenä Viidestoista yö -musikaalissa.
Salli Saastamoinen
Kauhu valtasi muusikko Matti Mikkosen pitkäksi aikaa, kun häntä pyydettiin musikaaliin Juice Leskisen rooliin.
SALLI SAASTAMOINEN
Tänä vuonna tulee 70 vuotta Juhani ”Juice” Leskisen syntymästä. Suomen musiikkiteatteri juhlistaa tätä Leskisen työtä kunnioittavalla Viidestoista yö -musikaalilla. Porin Promenadisalissa Viidestoista yö esitetään 4. huhtikuuta.
Musikaalin nimirooliin haluttiin muusikko Matti Mikkonen, taiteilijanimeltään Matthau Mikojan.
Talo on Mikkoselle entuudestaan tuttu. Hän soittaa Kirka-musikaalin bändissä ja näyttelee siinä Sammy Babitsinia. Pyyntö Juicen rooliin tuli silti puskista.
– En odottanut, että minua pyydettäisiin Juiceksi. Kun puhelu tuli, taisin sanoa heti ”joo”. Saman tien kauhu valtasi koko miehen. En nähnyt mitenkään itseäni Juicena, enkä ollut ajatellut itseäni mihinkään muuhunkaan rooliin. Kauhua lisäsi myös se, että Juice on tuttu hahmo, ja hänen aikalaisiaan, esimerkiksi bändilaisia, on elossa ja ympärillä. Miten hekin suhtautuvat, jos työstäni tuleekin susipaska.
Matti Mikkonen on saanut roolityöstään Juice Leskisenä ylistävää suitsutusta. Tuska onnistumisesta oli aluksi kova.
– Kipuilin pitkään ja kapinoin, että perkele, eihän minusta saa Juicea millään ilveellä, ei vaikka kuinka pistettäisiin peruukkia päähän.
Hän toivoi, että käsikirjoitus – joka myös on saanut kehuja – olisi hyvä.
– Kun luin sen, niin olihan se hyvä, Juicen työtä kunnioittava. Sen myötä aloin pikkuhiljaa tykästyä hahmooni, ja kun vielä sain hahmolleni sopivan habituksen ja kieleeni murteen, puski juicemaisuus ulos luontevasti. Sitä ei tarvinnut ohjaajan eikä oikeastaan minun itsenikään mistään kaivaa. Tykkään ajatella, että Juice itse oli mukana työstämässä roolia.
Juice Leskinen ja Matti Mikkonen tiesivät toisensa, mutta eivät tunteneet henkilökohtaisesti.
– Hän on ollut isäni hautajaisissa, mutta en muista sitä. Olin itse silloin niin pieni, alle 4-vuotias. Vanhempana olimme taas, totta kai, niin eri porukoissa ja kuviomme olivat erilaiset. Yhden kerran, 1990-luvun lopulla, tapasimme pikaisesti, mutta en usko, että Juice olisi sen perusteella edes tuntenut minua, jos olisin kadulla tullut vastaan.
Matti on manserockari jo toisessa polvessa. Hänen isänsä Arwo Mikkonen oli Popedan kitaristi kuolemaansa, vuoteen 1986 saakka.
Tärkein Juicen kappale?
– Tämä on helppo. Se on Yölento-nimiseltä albumilta kappale Juuret. Se on tehty meidän isistä. Esitimme sen duettona Pate Mustajärven kanssa tapahtumassa, millä kerättiin varoja Juicen muistomerkkiin.
Matti muistaa kyseisen kappaleen jo lapsuudestaan, kun isovanhempansa soittivat sitä kasetilta.
– Edelleenkin kappaleesta tulee kylmät väreet. Musikaalissa sitä ei kuulla jo siitäkin syystä, että se kestää kymmenisen minuuttia.
Suru on ollut läsnä Matin perheessä myöhemminkin, sillä hän menetti veljensä Jukka Mikkosen, Negative-yhtyeessä soittaneen kitaristi Sir Christuksen 2017. Perhe, mihin kuuluu vaimo, äiti ja veljen nyt aikuinen tytär, on auttanut selviytymään läheisten menetyksestä.
– Minulla on uskomattoman ihana vaimo Minna. Yhteinen alkumme ei ollut kauhean helppo, eikä ole itsestään selvyys, että olemme tässä. Elin silloin hyvin erilaista elämää mitä tänä päivänä.
Huuruinen rokkitähden elämä on jäänyt taakse. Matti Mikkonen elättää edelleen itsensä musiikillaan. Tänä vuonna häneltä ilmestyy uusia singlejä, jos ei kokonaista levyäkin. Toukokuussa hän saa päähänsä valkolakin ja tavoittelee opiskelupaikkaa yliopistosta, pääaineena historia.
– Lukio jäi aikoinaan kesken. Olen aina sanonut, että bändikuviot alkoivat viedä niin paljon aikaa, mutta eihän se siitä johtunut. Opiskelu ei vaan silloin kiinnostanut.
Sinua voisi kiinnostaa myös nämä
