A-
A+
CRPS-vertaistukiryhmä kokoontuu Ulvilassa, mutta tervetulleita ovat kaikki kipuiluista kärsivät myös ympäristökunnista. Viime kerralla tapaamiseen saapuivat Eurajoen Luvialta Sari Ranta, Raumalta Valde Monto, Porista Arja Ojala, Ulvilasta Tarja ja Raimo Lammi, Porista Esa-Pekka Avela ja Ulvilasta Pentti Grönlund.
SV Pia Rauhalammi
SV Pia Rauhalammi
Valimossa elämäntyönsä tehnyt raumalainen Valde Monto ajeli autollaan Ulvilaan tapaamiseen. Mies on sairastanut jo pitkään keuhkotautia, jonka juuret juontavat valimolla asbestiin altistumiselle.
– Tuo Sari määräsi minut tulemaan, Valde heittää vitsinä ja vilkaisee Eurajoen Luvialla asuvan Sari Rannan suuntaan.
Kaksikko saapui yhtä matkaa CRPS:ään sairastuneiden vertaistukiryhmään Ulvilan Santraan. Oireyhtymällä tarkoitetaan suhteettoman kovaa, paikallista kiputilaa, joka syntyy kivuliaan tapaturman tai rasituksen jälkeen. Oireilevan raajan käyttö voi olla vaikeasti rajoittunutta juuri kivun, voimattomuuden ja kömpelyyden takia. Näin määrittelee oireyhtymän valtakunnallinen potilasyhdistys. Suomessa CRPS:ää sairastaa nelisen tuhatta henkilöä.
Ulvilaan perustettiin tammikuun lopussa Satakunnan ensimmäinen tätä kipuoireyhtymää sairastavien vertaistukiryhmä. Viralliselta nimeltään se on Suomen CRPS ry/Ulvilan aluejaosto. Paikalle saapui toistakymmentä henkilöä. Sari Ranta on tiiminvetäjä. Hänen oireensa alkoivat aikoinaan olkapään kipuilusta.
– Työskentelin pitkään liike-elämän palveluksessa. Nostelin raskaita tavaroita ja aloin kipuilla. Leikkauksesta huolimatta olkapää ei parantunut, vaan kehitti CRPS-kipuoireyhtymän. Se havaittiin kuntoutuksessa. Onneksi pääsin kohtuullisen nopeasti hoitoon ja käyn yhä viikoittain fysioterapiassa. Lisäksi omat elämäntavat pitää olla alkoholittomat ja nikotiinittomat. Silti kroppa reistailee. Sairastan myös astmaa. Vuonna 2003 jouduin luopumaan työstäni. Jäin ensin sairauslomalle ja siitä edelleen eläkkeelle, Sari Ranta kiteyttää rehellisen suorasukaisesti sairautensa kulkua.
Tänä päivänä vointi on sen verran kohdillaan, että hän pystyy toimimaan muutaman tunnin viikossa henkilökohtaisena avustajana. Työn hän kertoo olevan nautinto ja henkireikä arjen keskellä. Tehtäviin kuuluu kaupassa käynti, kahvin keitto ja vastaavia pieniä askareita.
– Siinä omakin pää virkistyy, hän kuittaa innokkuutensa yhdeksi ansioksi.
Sari kertoo jääneensä kolmen lapsen äitinä leskeksi parikymmentä vuotta sitten. Jälkikasvu on jo muuttanut omilleen ja perustanut perheen. Sari asuu omakotitaloa avopuolisonsa kanssa ja sanoo olevansa kaksinkertainen mummu ja ylpeä siitä.
– Talomme takana aukeaa metsä. Meillä on kaksi koiraa ja lenkitän niitä siellä. Se on hyvää kuntoutusta niin päälle kuin vartalollekin. Elän päivän ja viikon kerrallaan. Toivon kykeneväni työskentelemään henkilökohtaisena avustajana vielä pitkään. Hoitojen, kuntoutusten ja fysioterapian avulla pystyn liikkumaan. Muuten makaisin sängyssä.
Hän toivoo muiden samaa sairautta sairastavien osallistuvan CRPS-vertaistukiryhmän tapaamisiin. Sari Ranta painottaa, että ryhmässä voi avoimesti puhua mieltä askarruttavista tai ilahduttavista asioista. Kaikki jutut jäävät Santran seinien sisälle, niitä ei turuilla ja toreilla puhella.
– Keskitymme CRPS- oireyhtymään, mutta tervetuloa myös muut kipuilusta kärsivät. Tuleviin tapaamisiimme ovat lupautuneet vierailemaan muun muassa kipuhoitaja, kivun hoitoon erikoistunut fysioterapeutti ja muistihoitaja.
Ravintie 1
28130 Pori
Isokatu 21
26100 Rauma