SV Pia Rau­ha­lam­mi

Va­li­mos­sa elä­män­työn­sä teh­nyt rau­ma­lai­nen Val­de Mon­to aje­li au­tol­laan Ul­vi­laan ta­paa­mi­seen. Mies on sai­ras­ta­nut jo pit­kään keuh­ko­tau­tia, jon­ka juu­ret juon­ta­vat va­li­mol­la as­bes­tiin al­tis­tu­mi­sel­le.

– Tuo Sari mää­rä­si mi­nut tu­le­maan, Val­de heit­tää vit­si­nä ja vil­kai­see Eu­ra­jo­en Lu­vi­al­la asu­van Sari Ran­nan suun­taan.

Kak­sik­ko saa­pui yh­tä mat­kaa CRPS:ään sai­ras­tu­nei­den ver­tais­tu­ki­ryh­mään Ul­vi­lan Sant­raan. Oi­reyh­ty­mäl­lä tar­koi­te­taan suh­teet­to­man ko­vaa, pai­kal­lis­ta ki­pu­ti­laa, joka syn­tyy ki­vu­li­aan ta­pa­tur­man tai ra­si­tuk­sen jäl­keen. Oi­rei­le­van raa­jan käyt­tö voi ol­la vai­ke­as­ti ra­joit­tu­nut­ta juu­ri ki­vun, voi­mat­to­muu­den ja köm­pe­lyy­den ta­kia. Näin mää­rit­te­lee oi­reyh­ty­män val­ta­kun­nal­li­nen po­ti­la­syh­dis­tys. Suo­mes­sa CRPS:ää sai­ras­taa ne­li­sen tu­hat­ta hen­ki­löä.

Ul­vi­laan pe­rus­tet­tiin tam­mi­kuun lo­pus­sa Sa­ta­kun­nan en­sim­mäi­nen tätä ki­puo­i­reyh­ty­mää sai­ras­ta­vien ver­tais­tu­ki­ryh­mä. Vi­ral­li­sel­ta ni­mel­tään se on Suo­men CRPS ry/Ul­vi­lan alu­e­ja­os­to. Pai­kal­le saa­pui tois­ta­kym­men­tä hen­ki­löä. Sari Ran­ta on tii­min­ve­tä­jä. Hä­nen oi­reen­sa al­koi­vat ai­koi­naan ol­ka­pään ki­pui­lus­ta.

– Työs­ken­te­lin pit­kään lii­ke-elä­män pal­ve­luk­ses­sa. Nos­te­lin ras­kai­ta ta­va­roi­ta ja aloin ki­puil­la. Leik­kauk­ses­ta huo­li­mat­ta ol­ka­pää ei pa­ran­tu­nut, vaan ke­hit­ti CRPS-ki­puo­i­reyh­ty­män. Se ha­vait­tiin kun­tou­tuk­ses­sa. On­nek­si pää­sin koh­tuul­li­sen no­pe­as­ti hoi­toon ja käyn yhä vii­koit­tain fy­si­o­te­ra­pi­as­sa. Li­säk­si omat elä­män­ta­vat pi­tää ol­la al­ko­ho­lit­to­mat ja ni­ko­tii­nit­to­mat. Sil­ti krop­pa reis­tai­lee. Sai­ras­tan myös ast­maa. Vuon­na 2003 jou­duin luo­pu­maan työs­tä­ni. Jäin en­sin sai­raus­lo­mal­le ja sii­tä edel­leen eläk­keel­le, Sari Ran­ta ki­teyt­tää re­hel­li­sen suo­ra­su­kai­ses­ti sai­rau­ten­sa kul­kua.

Tänä päi­vä­nä voin­ti on sen ver­ran koh­dil­laan, et­tä hän pys­tyy toi­mi­maan muu­ta­man tun­nin vii­kos­sa hen­ki­lö­koh­tai­se­na avus­ta­ja­na. Työn hän ker­too ole­van nau­tin­to ja hen­ki­rei­kä ar­jen kes­kel­lä. Teh­tä­viin kuu­luu kau­pas­sa käyn­ti, kah­vin keit­to ja vas­taa­via pie­niä as­ka­rei­ta.

– Sii­nä oma­kin pää vir­kis­tyy, hän kuit­taa in­nok­kuu­ten­sa yh­dek­si an­si­ok­si.

Sari ker­too jää­neen­sä kol­men lap­sen äi­ti­nä les­kek­si pa­ri­kym­men­tä vuot­ta sit­ten. Jäl­ki­kas­vu on jo muut­ta­nut omil­leen ja pe­rus­ta­nut per­heen. Sari asuu oma­ko­ti­ta­loa avo­puo­li­son­sa kans­sa ja sa­noo ole­van­sa kak­sin­ker­tai­nen mum­mu ja yl­peä sii­tä.

– Ta­lom­me ta­ka­na au­ke­aa met­sä. Meil­lä on kak­si koi­raa ja len­ki­tän nii­tä siel­lä. Se on hy­vää kun­tou­tus­ta niin pääl­le kuin var­ta­lol­le­kin. Elän päi­vän ja vii­kon ker­ral­laan. Toi­von ky­ke­ne­vä­ni työs­ken­te­le­mään hen­ki­lö­koh­tai­se­na avus­ta­ja­na vie­lä pit­kään. Hoi­to­jen, kun­tou­tus­ten ja fy­si­o­te­ra­pi­an avul­la pys­tyn liik­ku­maan. Muu­ten ma­kai­sin sän­gys­sä.

Hän toi­voo mui­den sa­maa sai­raut­ta sai­ras­ta­vien osal­lis­tu­van CRPS-ver­tais­tu­ki­ryh­män ta­paa­mi­siin. Sari Ran­ta pai­not­taa, et­tä ryh­mäs­sä voi avoi­mes­ti pu­hua miel­tä as­kar­rut­ta­vis­ta tai ilah­dut­ta­vis­ta asi­ois­ta. Kaik­ki ju­tut jää­vät Sant­ran sei­nien si­säl­le, nii­tä ei tu­ruil­la ja to­reil­la pu­hel­la.

– Kes­ki­tym­me CRPS- oi­reyh­ty­mään, mut­ta ter­ve­tu­loa myös muut ki­pui­lus­ta kär­si­vät. Tu­le­viin ta­paa­mi­siim­me ovat lu­pau­tu­neet vie­rai­le­maan muun mu­as­sa ki­pu­hoi­ta­ja, ki­vun hoi­toon eri­kois­tu­nut fy­si­o­te­ra­peut­ti ja muis­ti­hoi­ta­ja.