A-
A+
Nyt on se hetki! Näiden keskitalven synkkien, koronan raskauttamien päivien helpotukseksi kehotan etsimään YouTubesta kuultavaksi ja katsottavaksi iki-ihanan, Aune Haarlan sanoittaman Suviserenadin. Sen sävelsi ja levytti aikoinaan Kauko Käyhkö. Itselleni koskettavimmaksi on vuosien aikana muodostunut Pasi Kauniston esitys, ehkäpä osittain videon kauniiden, kesäisten näkymien vuoksi. Ottakaa ensin esimakua näin lehdestä lukien ja sitten koneelle. Kehotan herkimpiä varaamaan siinä vaiheessa jotain silmäkulmien kuivaamiseen sopivaa!
Taa metsien, kerä auringon vaipui, kuin etsien saturantoja oudomman maan, saturantoja oudomman maan./ Vanamoiden ja mataran tuoksu, suven raikas nyt yllä on haan…Voiko enää kauniimmin kuvailla kesäisen auringonlaskun luomia tuntemuksia. Siinä jokainen jää pohtimaan omien saturantojensa näkymiä.
Yön ruskojen, hämytietä käyn lempeesi uskoen, tutun hiljaisen ikkunas taa./ Sinut löytäen lauluni hellä, yli koivikon kaikua saa… Yön ruskot eivät tarkoita auringonlaskun iki-ihania värejä horisontin yläpuolella, vaan kesäisen keskiyön valoisalla taivaalla (Raumalla klo 01.32) näkyviä punaruskeita, hentoja kuvioita. Aurinko ylettyy pohjoisnavan takaa juuri ja juuri ne maalailemaan kädessään olevalla pensselillä. Omaa suviöistä hämytietään muistaa jokainen kävelleensä nuoruudenrakkaansa luokse – silloin joskus. Tai muistaa seisoneensa erään ikkunan kohdalla. (Ja pysähtyy siinä vieläkin vuosikymmeniä myöhemmin joka kerta ohi kulkiessaan.)
Taa lehvien, tämä kutsu soi luoksesi ehtien, univerhossa silmäskö lie./ Tänä yönä jos naurusi helkkää, minut pilviin se riemullaan vie… Mitenkähän nätimmin sanojaan asettelisi, kun pohtii rakkaan mahdollista vielä hereillä olemista. Lopputuloksena kuitenkin on levitaatio pilvien keskelle.
Tiedoksi muuten lukijalle, että kuuden kuukauden kuluttua on sydänsuvi!
MATTI PURSIHEIMO
Ravintie 1
28130 Pori
Isokatu 21
26100 Rauma