A-
A+
Kun kansa söi vain naurista
Peruna-elokuvaan on vangittu osuvasti 1600-luvun ja tämän päivän yritysmaailman ja ihmisten samankaltaisuus.
SALLI SAASTAMOINEN
Jos nauriin syrjäyttäminen 1600-luvun Suomessa oli perunalle kivikkoinen, on Peruna-elokuvan pääsy valkokankaalle myös sitä. Pandemiarajoitusten takia ensi-iltaa on jouduttu siirtämään jo kaksi kertaa. Alun perin esitykset elokuvateattereissa piti alkaa lokakuussa, sitten joulupäivänä. Kolmas yritys on tammikuussa.
– Tämä ei ole ollut minun vuoteni, sanoo elokuvan pääroolia tähdittävä Joonas Nordman.
Joonas Nordman toi keväällä oman nimikko show’nsa televisioon, ja joutui viemään jaksot läpi ilman studioyleisöä.
– Televisiosarjoja ihmiset pystyvät katsomaan kotisohviltaan, mutta elokuvan kohdalla on nyt sekin jännitysmomentti, uskaltavatko he tulla elokuvateattereihin.
Oma tv-show saa jatkoa maaliskuussa.
– Toivoa sopii, että studioon saa edes rajoitetun määrän ihmisiä.
Elokuvan nimi, Peruna, on ihan crazy. Kun tarina vielä sijoittuu keskiaikaan ja roolit on miehitetty tutuilla kotimaisilla ja uusilla nousevilla nimillä, polttaa uteliaisuus mistä on kysymys.
– Suomessa on tehty kirjallisuudessa ja teatterissa paljon hämmentävillä nimillä tai erikoisilla esittelyteksteillä varustettuja juttuja, mutta elokuvat ovat olleet usein aika yksiselitteisiä. Peruna on tässä poikkeus.
Joonas Nordmanin näyttelemä Untamo on innovatiivinen nörtti, jonka kehitysvisioita ei ymmärretä Hevonperän kylässä 1600-luvun Suomessa. Työ kakkapoikana linnan puhtaanapidossa ei tyydytä nuoren miehen kunnianhimoa.
Untamo tutustuu yrittäjyydestä intoileviin nuoriin, uuteen säätyyn, ja aloittaa viimeistään tästä rohkaistuneena yrittäjän tiensä. Tuotteeksi valikoituu sattuman kautta tuntematon mukulakasvi, peruna.
Keskiajan ja IT-maailman start up -kulttuurin kohtaaminen tämän päivän tempolla voi hämmentää, mutta 1600-luvulle istutetulla komediallisella tarinalla ja 2020-luvun ilmiöllä on paljon yhteistä: innovointi, globaali kauppa, yrittäjän kipuilut ja jopa perunan uusi nousu perusruoaksi.
– Kieli ja elämä on ollut keskiajalla niukempaa, mutta samat asiat ovat motivoineet ja ajaneet ihmisiä silloinkin eteenpäin. Mielestäni yhdistelmä nykyajan yritysmaailmasta ja 1600-luvun hengestä on vangittu elokuvassa onnistuneesti.
Peruna on tarinassa viitekehys ihmisen kasvulle, ihmisen, joka haluaa saada jotain aikaiseksi. Elokuva näyttää, miten kateus, halpamaisuus ja oman voiton pyynti säätelevät meidän kaikkien elämää ja miten pissa voi nousta päähän, jos saamme liian paljon liian nopeasti.
– Yrittäjän maailma on sellainen, ettei sitä ehkä ymmärrä vieläkään kuin yrittäjät ja yrittäjän läheiset. Peruna on minusta ylistyslaulu ja rakkaudenosoitus niin start up -yrittäjille kuin yrittäjänä itsensä työllistävillekin. Nauttiakseen elokuvasta ei kuitenkaan tarvitse olla yrittäjä tai haluta sellaiseksi, sillä kaikkihan me olemme tavallaan oman elämämme yrittäjiä. Kyseessä on ihmisen kasvutarina.
Elokuva on kuvattu Liettuassa.
– Vietimme ydinryhmän kanssa Liettuassa lähes kuusi viikkoa. Nautin siitä kovasti. On kiva aina päästä jonnekin muualla, tavata samaa työtä tekeviä ihmisiä ja nähdä heidän kansallisia omaleimaisuuksiaan. Liettualaisilla on paljon kokemusta kansainvälisistä tuotannoista. Oli todella hienoa seurata heidän ammattitaitoaan. Muutenkin suomalainen ja liettualainen mielenlaatu synkkasi yhteen.
Maistuuko peruna todellisessa arjessa?
– Kyllä sitäkin tulee laitettua. Peruna on ympärivuotinen raaka-aine ja sieltä helpoimmasta päästä valmistaa.
Mitään perunaohjetta Joonas Nordmanilla ei ole antaa, mitä kukaan muu ei tietäisi tai netistä löytäisi.
Sinua voisi kiinnostaa myös nämä
