AS­KO TAN­HU­AN­PÄÄ

Jari Lai­ho tun­ne­taan ko­ti­kau­pun­gis­saan Rau­mal­la en­nen muu­ta Lu­kon mie­he­nä, mut­ta yh­tä­läi­ses­ti hän on ol­lut myös RTK-Pal­ve­lun mies. Vii­me vuo­den lo­pus­sa hy­vin an­sai­tul­le van­huu­se­läk­keel­le jää­nyt Lai­ho on saa­nut ko­kea ai­ti­o­pai­kal­ta mo­lem­pien nou­sun val­ta­kun­nan kär­ki­pään toi­mi­jak­si.

Aloi­te­taan jut­tu vuon­na 1974 toi­min­tan­sa aloit­ta­nees­ta RTK:sta, jon­ka palk­ka­lis­toil­le Jari Lai­ho as­tui vas­ta­val­mis­tu­nee­na yo-mer­ko­no­mi­na ke­säl­lä 1980. Sat­tu­maa tai ei, mut­ta hän saa naut­tia elä­ke­päi­vis­tään täs­mäl­leen sa­mas­sa pai­kas­sa, mis­tä kaik­ki al­koi.

– Tu­lin ai­ka­na­ni myyn­ti­neu­vot­te­li­jak­si RTK:n en­sim­mäi­seen toi­mi­ta­loon, van­haan pui­seen ra­ken­nuk­seen, ja sain heti ihan oman työ­huo­neen­kin. En oli­si osan­nut sii­nä vai­hees­sa edes aja­tel­la, et­tä tu­li­sin jos­kus asu­maan täs­mäl­leen sa­mal­la pai­kal­la, Lai­ho yl­lät­tää.

– Työ­huo­nee­ni oli mel­kein täs­mäl­leen sa­mal­la pai­kal­la, mis­sä on nyt ma­kuu­huo­neem­me. Puu­ta­lo pu­ret­tiin vuon­na 1991 ja me muu­tim­me vai­mo­ni kans­sa sa­mal­le ton­til­le ra­ken­net­tuun pien­ker­ros­ta­loon muu­ta­ma vuo­si sit­ten, hän jat­kaa.

Jari Lai­ho siir­tyi RTK-Pal­ve­lun alu­e­myyn­ti­joh­ta­jan pai­kal­ta eläk­keel­le vi­ral­li­ses­ti 31.3.2020, mut­ta käy­tän­nös­sä hän jat­koi vie­lä vuo­den lop­puun se­ni­o­ri­kon­sul­tin töi­tä.

– Nyt se on sit­ten lo­pul­li­ses­ti ohi, sil­lä luo­vu­tin heti ku­lu­van vuo­den alus­sa avai­me­ni pois ja sa­mal­la lop­pui myös RTK:n säh­kö­pos­tin käyt­tö.

Lai­hon aloit­ta­es­sa RTK:n pal­ve­luk­ses­sa oli yh­ti­ön lii­ke­vaih­to kym­me­nen mil­joo­nan mar­kan luok­kaa, kun se on tä­nään noin 115 mil­joo­naa eu­roa. Työn­te­ki­jä­mää­rä on sa­mal­la 40 vuo­den ai­ka­ja­nal­la nous­sut yli kol­men tu­han­nen eli kym­men­ker­tai­sek­si.

– On­han nou­su ol­lut kiel­tä­mät­tä yl­lä­tys. Sen ta­ka­na on ol­lut on­nis­tu­nei­ta yri­tys­kaup­po­ja, mut­ta en­nen muu­ta myös alus­ta läh­tien hy­väk­si ko­et­tu toi­min­ta­ta­pa­kult­tuu­ri. RTK on tä­nään omal­la alal­laan yk­si val­ta­kun­nan suu­rim­mis­ta, mut­ta se on edel­leen myös pie­nen kau­pun­gin toi­mi­ja. Pai­kal­li­suu­den osaa­mis­ta ei ole unoh­det­tu yh­del­lä­kään paik­ka­kun­nal­la, Lai­ho pai­not­taa.

Rau­man Lu­kon lii­ga­mie­his­töön Jari Lai­ho nou­si kau­del­la 1973–1974 ja ot­te­lui­ta SM-sar­jas­sa ker­tyi kaik­ki­aan 436 (196 maa­lia+132 maa­liin joh­ta­nut­ta syöt­töä). Pe­laa­mi­sen hui­pul­la hän lo­pet­ti ke­vääl­lä 1987.

– Voin yl­pe­ä­nä sa­noa, et­tä olen saa­nut teh­dä Lu­kos­sa vuo­si­kym­men­ten saa­tos­sa lä­hes kaik­kea mah­dol­lis­ta pe­laa­jas­ta ja val­men­ta­jas­ta ai­na toi­mi­tus­joh­ta­jak­si as­ti. Äk­kiä aja­tel­len vain kak­si teh­tä­vää on jää­nyt ko­ke­mat­ta eli en ole iki­nä ol­lut jouk­ku­een lää­kä­ri, en­kä myös­kään huol­ta­ja.

Tu­lok­sel­li­ses­ti pa­ras­ta ai­kaa Lai­hon ural­la oli Vac­lav Sy­ko­ran kak­kos­val­men­ta­ja­na toi­mi­mi­nen. Yh­teis­työ tuot­ti kak­si SM-mi­ta­lia.

– Vie­lä­kin tu­lee vä­lil­lä aja­tel­tua sitä, mi­ten va­ka­vas­ti Sy­ko­ra työn­sä ot­ti. Olim­me kau­del­la 1995–1996 sar­jas­sa kak­ko­se­na, mut­ta hän jät­ti paik­kan­sa, kun ei ko­ke­nut pe­lin näyt­tä­vän riit­tä­vän hy­väl­tä, ny­kyi­sin Rau­ma­lais­kiek­koi­lun Tuen hal­li­tuk­ses­sa is­tu­va Lai­ho miet­tii.

Lai­ho on Tuen edus­ta­ja­na mu­ka­na myös te­ko­jää­ra­ta­työ­ryh­mäs­sä, jon­ka teh­tä­vä­nä on val­mis­tel­la uu­den te­ko­jään ra­ken­ta­mis­ta Rau­mal­le. Hä­nel­lä on sel­vä kä­si­tys sii­tä, min­ne uu­si suo­ri­tus­paik­ka pi­täi­si teh­dä.

– Jos asi­aa kat­soo pel­käs­tään rau­ma­lai­sen jää­kiek­koi­lun nä­kö­vink­ke­lis­tä, niin te­ko­jää pi­tää ra­ken­taa Läh­de­pel­lol­le, mis­sä on jo val­miik­si isot park­ki­pai­kat ja inf­ra muu­ten­kin kun­nos­sa. Jos han­ke ete­nee on­gel­mit­ta, voi­si uu­si te­ko­jää ol­la käy­tös­sä jo ku­lu­lu­van vuo­si­kym­me­nen puo­li­vä­lis­sä.

Lu­kon tä­män päi­vän lii­ga­jouk­ku­een Jari Lai­ho luon­neh­tii näyt­tä­vän erit­täin hy­väl­tä.

– Peli on pir­te­ää ja ta­sai­sen hy­vää ja jouk­ku­een ra­ken­ne ta­sa­pai­noi­nen. Vil­le Hei­no­lal­le pi­tä­nee kui­ten­kin löy­tää kor­vaa­ja, mi­kä­li hän jää Poh­jois-Ame­rik­kaan, sel­vit­tää Lai­ho.

– Sy­dä­mes­tä­ni toi­von ja op­ti­mis­ti­na myös luo­tan sii­hen, et­tä Luk­ko on val­mis jopa mes­ta­ruu­teen. Näl­kä vain kas­voi vii­me ke­vää­nä, kun kau­si piti kes­keyt­tää ko­ro­nan ta­kia, hän pai­not­taa.

It­se Lai­ho pyr­kii käy­mään jääl­lä pari-kol­me ker­taa vii­kos­sa mui­den ve­te­raa­nien kans­sa hönt­sää­mäs­sä. En­ti­sen lii­ga­jy­rän ny­kyi­set jouk­ku­eet ovat HC55 ja Kon­got 55.

– Jää­kie­kon ohel­la yk­kös­har­ras­tuk­se­ni on mök­kei­ly. Siel­lä vie­te­tään var­mas­ti en­tis­tä enem­män ai­kaa, kun­han vai­mo­ni­kin pää­see eläk­keel­le, Lai­ho suun­nit­te­lee.