AS­KO TAN­HU­AN­PÄÄ

Lu­kon pu­ku­ko­pis­sa haas­tat­te­luun as­te­lee hy­myi­le­vä nuo­ri mies. Puo­lus­ta­ja Vil­le Hei­no­la on juu­ri pa­lan­nut 20-vuo­ti­ai­den MM-ki­sois­ta il­man mi­ta­lia, mut­ta pet­ty­mys ei näy ai­na­kaan ulos­päin.

– Toki prons­si­ot­te­lun tap­pio Ruot­sil­le jäi har­mit­ta­maan, sil­lä mi­ta­lia me läh­dim­me siel­tä ha­ke­maan, mut­ta ki­sat ei­vät sil­ti ol­leet meil­tä huo­not ja oma­kin peli oli ihan OK, Hei­no­la tii­vis­tää.

– Kak­si­kymp­pis­ten ki­sat ovat hie­no tur­naus, joka tuo var­mas­ti li­sä­vir­taa, it­se­luot­ta­mus­ta ja var­muut­ta myös SM-lii­gaan. Oli taas nau­tin­to näh­dä, et­tä pär­jää maa­il­man par­hai­den kyy­dis­sä, hän miet­tii.

Vuo­si sit­ten sa­maan ai­kaan Hei­no­laa, Li­nus Ny­ma­nia ja Las­si Leh­tis­tä juh­lit­tiin Rau­mal­la maa­il­man­mes­ta­rei­na. Sii­tä al­koi tuol­loin vie­lä mo­po­au­tol­la aja­neen nuo­ren mie­hen seik­kai­lu, jo­hon vain ani­har­vat jak­soi­vat en­nal­ta us­koa.

Win­ni­peg Jets va­ra­si jo 18-vuo­ti­aak­si eh­ti­neen hon­ka­jo­ki­lai­sen vii­me ke­sä­nä NHL-lii­gaan jo en­sim­mäi­sel­lä kier­rok­sel­la. Hei­no­lan kau­si 2018–2019 oli al­ka­nut nuor­ten SM-lii­gas­sa, mi­hin pei­la­ten va­raus jo vuo­rol­la 20 oli iso yl­lä­tys.

Ku­lu­van kau­den Vil­le Hei­no­la aloit­ti NHL-jäil­lä, mis­sä hän eh­ti pe­la­ta kah­dek­san ot­te­lua te­hoin 1+4 en­nen pa­luu­taan Lu­kon lii­ga­jouk­ku­ee­seen.

– Hom­ma läh­ti Win­ni­pe­gis­sä käyn­tiin il­man min­kään­lai­sia on­gel­mia. Jän­ni­tin ihan tur­haan, sil­lä ni­mi­mie­het­kin ot­ti­vat tu­lok­kaan tosi hie­nos­ti si­sään jouk­ku­ee­seen. Ja kie­li­tai­don pa­ran­tu­es­sa kaik­ki muut­tui en­tis­tä­kin hel­pom­mak­si.

– Oli­si­han siel­lä ol­lut mu­ka­va jat­kaa, tot­ta kai jo­kai­nen jää­kiek­koi­li­ja ha­lu­ai­si pe­la­ta NHL-jäil­lä. Pa­luu SM-lii­gaan ei ol­lut lo­pul­ta kui­ten­kaan mi­kään hir­ve­än iso pet­ty­mys. Tär­kein­tä täs­sä vai­hees­sa on kat­soa tu­le­vai­suut­ta. Ei mi­nul­la ole vie­lä mi­kään kii­re, maa­lis­kuus­sa 19 vuot­ta täyt­tä­vä Hei­no­la miet­tii.

– Se oli jo NHL-or­ga­ni­saa­ti­oon men­nes­sä tie­dos­sa, et­tä 18-vuo­ti­aan fy­siik­ka ei ole sa­mal­la ta­sol­la kuin ko­ke­neem­mil­la ka­ve­reil­la. Piti vaan pe­la­ta vii­saam­min ja voit­taa sitä kaut­ta ti­lan­tei­ta. Ei me­nes­tys Poh­jois-Ame­ri­kas­sa ole enää pel­käs­tään koos­ta kiin­ni, hän ver­taa.

Hei­no­lan mu­kaan fy­siik­ka­puo­leen kiin­ni­te­tään eri­tyis­tä huo­mi­o­ta myös Lu­kos­sa, mis­sä sen osa-alu­een oh­jel­mis­ta vas­taa Jark­ko Kau­vo­saa­ri.

– On vaan jak­set­ta­va teh­dä töi­tä oi­ke­al­la ba­lans­sil­la. Fy­siik­kaa­kaan ei saa pai­not­taa lii­kaa, jot­ta muu te­ke­mi­nen ei kär­si.

Pa­luu Rau­mal­le oli si­kä­li­kin help­po, et­tä Hei­no­la har­joit­te­li koko vii­me ke­sän Lu­kon mu­ka­na ja kaik­ki pe­laa­jat oli­vat en­nal­ta tut­tu­ja.

– Yh­teys Win­ni­pe­giin on sään­nöl­lis­tä. Teen jo­kai­sen pe­lin jäl­keen ar­vi­on omas­ta te­ke­mi­ses­tä­ni ja siel­tä tu­lee sit­ten pa­lau­tet­ta tä­hän suun­taan. NHL ei saa kui­ten­kaan ol­la lii­kaa mie­les­sä, vaan pai­no­pis­te kai­kes­sa on nyt Luk­ko, pai­not­taa Hei­no­la.