A-
A+
Naisen työ kunniaan
Rauman museoon kuuluvassa laivanvarustajakoti Marelassa avattu näyttely esittelee tavallisen raumalaisnaisen työtä.
ASKO TANHUANPÄÄ
Rauman museon konservaattori Elzbieta Djupsjöbacka ihastelee Marelan seinälle ripustetun 1700-luvulta peräisin olevan täkin yksityiskohtia, joista kaikkien merkitys ei ole vielä auennut alan ammattilaisellekaan. Kuvioissa on selvästi mukana kuninkaita ja menossa on taistelu, mutta sitä Djupsjöbacka ei osaa sanoa, missä.
– Työ on äärimmäisen hienoa. En ollut aiemmin edes tiennyt, että tällaisia esineitä on olemassa, Naisten työt -näyttelyn ulkoisesta ilmeestä vastannut konservaattori sanoo.
Upeaa työtä ovat myös Johanna Lundellille 1850-luvulla valmistettu valkoinen hääpuku ja Kodisjoelta peräisin oleva hääkruunu. Vs. museointendentti Minna-Liisa Salonsaari paljastaa, että hääpuvun valmistusaikaan suomalaiset naiset menivät yleisesti vielä naimisiin tummasävyisissä, jopa mustissa puvuissa.
– Näyttely tuo naisten tekemien töiden ohella esille myös naisen aseman kehittymisen 1700-luvulta aina tähän päivään asti. Harvemmat tietävät, että naimattomista naisista tuli täysivaltaisia kansalaisia vasta vuonna 1864 ja naimisissa olevat vapautuivat aviomiehensä holhouksesta vasta niinkin myöhään kuin 1930.
– 1700-luvulla nainen ei saanut periaatteessa tehdä mitään ilman isän tai puolison lupaa, mutta nyt me saamme niin halutessamme olla vaikka museossa töissä. Muutos tapahtui kuitenkin hitaasti, sillä holhouksesta päästiin täydellisesti tosiaankin vasta viime vuosisadalla. Sitä ennen naisen piti vielä pyytää mieheltä lupa työpaikan vastaanottamiseen tai vastaavasti virasta eroamiseen, hän vertaa.
– Täällä on esillä koko naisen elämänkulku heidän tekemiensä töiden moninaisuuden kautta. Naiset olivat itse asiassa ne, jotka pitivät elämää käynnissä miesten ollessa merellä. Ilman naisten panosta pieni kaupunki olisi hiipunut kartalta, Salonsaari jatkaa.
Naisen asemaan puuttuu myös konservaattori Elzbieta Djupsjöbacka. Hän muistuttaa, että mentaliteetti naisen tekemää työtä kohtaan muuttui vasta paljon myöhemmin kuin asiaa koskevat tasa-arvolait allekirjoitettiin.
– Työskentelin itse 1990-luvulla kemistinä ja olin miespuolisille kollegoille pelkkä tyttö sen sijaan, että olisin ollut tasavertainen ihminen ja kollega.
Marelan näyttely esittelee myös vahvoja raumalaisia naisia, joista erityisen huomion ovat saaneet rikkaiden kauppiaiden ja laivanvarustajien vaimoista koostunut Rauman rouvasväen yhdistys, diakonissa Cecilia Blomqvist ja kätilö Tilda Kokki.
– Rouvasväen yhdistys perusti 1918 kaupungin ensimmäisen lasten seimen taloon, missä toimii edelleen Wännin päiväkoti, Blomqvist oli koko Suomen ensimmäinen virkaansa palkattu diakonissa ja Kokki puolestaan perusti tänne synnytyslaitoksen, Minna-Liisa Salonsaari luettelee.
– Mukaan olisi voinut nostaa muitakin raumalaisnaisia, kuten esimerkiksi suomalaisen naisvoimistelun äitinä pidetyn Anni Collanin, kaupungin historian kirjoittaneen Aina Lähteenojan ja vaikka pitsinnypläystä jo 1700-luvulla kehittämään lähteneet vahvat naisen isompana ryhmänä, hän esittää.
– Raumalainen nainen on tehnyt aina arvokasta työtä. Sitä ei ole kuitenkaan huomattu, vaan naisten työ on ollut itsestäänselvyys. Nyt sille työlle annetaan oma paikkansa, Salonsaari tiivistää.
Sinua voisi kiinnostaa myös nämä
