Juk­ka Vil­po­nie­mi

Suo­men si­säl­lis­so­das­sa pu­nais­ten puo­lel­la kaa­tu­nei­den tai van­keu­teen jou­tu­nei­den mies­ten per­heet jou­tui­vat so­dan jäl­keen elä­mään ko­via ai­ko­ja, kos­ka voit­ta­jien eli val­kois­ten Suo­mi hyl­jek­si hei­tä.

Pu­nais­ten les­kiä pi­det­tiin vaa­ral­li­si­na, ei­vät­kä he saa­neet hel­pos­ti töi­tä, ei­vät­kä he ol­leet myös­kään kel­vol­li­sia kas­vat­ta­maan lap­si­aan. Les­kien pe­lät­tiin kas­vat­ta­van lap­sis­taan raa­ka­lai­sia, jot­ka syyl­lis­ty­vät myö­hem­min kat­ke­roi­tu­nei­na vas­taa­viin hir­mu­te­koi­sin, kuin si­säl­lis­so­dan pu­nei­set te­ki­vät.

Pu­na­or­po­ja, joi­ta myös pu­nik­kien ka­ka­roik­si kut­sut­tiin, jopa suun­ni­tel­tiin si­joi­tet­ta­vik­si Poh­jan­maal­le val­koi­siin per­hei­siin, jois­sa hei­dät kas­va­tet­tai­siin val­koi­sik­si. Täs­tä kui­ten­kin luo­vut­tiin.

Mui­den mu­as­sa tämä käy il­mi fi­lo­so­fi­an mais­te­ri Sii­ri Juu­tin te­ke­mäs­tä tut­ki­muk­ses­ta, joka ku­vaa pu­na­les­kien ja -or­po­jen so­si­aa­lis­ta ase­maa Po­ris­sa ja Po­rin seu­dul­la vuon­na 1918 ja sen jäl­keen. Tut­ki­mus on jul­kais­tu ”On­nes­ta osat­to­mat” -kir­ja­na.

Tut­ki­muk­sen ti­laa­ja­na ja kus­tan­ta­ja­na on po­ri­lai­nen työ­vä­en­his­to­ri­an seu­ra Sa­li­nin Sels­kap­pi, joka päät­ti teet­tää tut­ki­muk­sen vii­me vuon­na täyt­tä­es­sään 20 vuot­ta.

Seu­ran pu­heen­joh­ta­ja Simo Jär­vi­sen mu­kaan si­säl­lis­so­dan ta­pah­tu­mat on laa­jas­ti tut­kit­tu, mut­ta vä­hem­mäl­le huo­mi­ol­le on jää­nyt se, mi­ten pär­jä­si­vät pu­nais­ten les­ket ja or­vot hei­tä syr­ji­väs­sä yh­teis­kun­tail­ma­pii­ris­sä.

Si­säl­lis­so­das­ta jää­nei­den les­kien tark­kaa mää­rää ei ole ti­las­toi­tu, mut­ta so­ta­or­po­jen mää­räk­si on ar­voi­tu jopa 25 000, jois­ta vain noin 10 pro­sent­tia oli val­koi­sia. Yh­teis­kun­nan ar­vos­tuk­ses­ta ker­too se­kin, et­tä val­kois­ten les­ket sai­vat ha­kea heti so­dan jäl­keen elä­ket­tä, mut­ta pu­na­les­ket ei­vät ol­leet oi­keu­tet­tu­ja eläk­kee­seen, vaan he jou­tui­vat tur­vau­tu­maan vä­häi­siin työ­tu­loi­hin ja köy­häin­hoi­to­a­puun. Van­keu­des­sa ol­lei­den per­heet jou­tui­vat mak­sa­maan avus­tuk­sen­sa ta­kai­sin, jos mies pa­la­si van­keu­des­ta.

Vuo­den 1918 lo­pul­la köy­häi­na­pua sai Po­ris­sa 341 per­het­tä sekä 880 les­keä tai yk­si­näis­tä. Lap­sia per­heis­sä oli yh­teen­sä 930. Po­rin seu­dul­la pu­na­les­kiä ja -or­po­ja oli eri­tyi­ses­ti työ­läi­sa­lu­eil­la ku­ten To­e­jo­el­la, Hy­ve­läs­sä ja Ruos­nie­mes­sä sekä Re­po­saa­rel­la.

Pu­na­les­ket ja -or­vot ovat Suo­men his­to­ri­an hil­jai­sia. Ku­ten eme­ri­tus ark­ki­piis­pa Kari Mä­ki­nen to­te­si tut­ki­muk­sen jul­kai­su­ti­lai­suu­des­sa Po­ris­sa, heis­tä ker­to­mi­nen sa­dan­kin vuo­den jäl­keen on heil­le ih­mi­sar­von pa­laut­ta­mis­ta.