A-
A+
Antti Väre
Unkarin pääkaupungista parin tunnin junamatka etelään vei viehättävään Szegedin kaupunkiin Serbian ja Romanian rajalla. Se tuntui kuin rauhan tyyssijalle ruuhkaisen ja pakokaasuisen Budapestin jälkeen ja on mainio vaihtoehto viettää lomanpätkä leppoisemmissa maisemissa.
Vanhojen puiden varjostamat kadut toivat maisemaan vehreyttä ja kodikkuutta. Puiden alla kolistelleet raitiovaunut loivat vielä lisää vanhan ajan tunnelmaa. Kaupungin matkailutoimistossa tiedettiin Szegedissä käyvän paljon suomalaisia turisteja, mutta siihen voi kyllä suhtautua hieman epäillen. Yliopisto- ja rajakaupunkina siellä tosin asuu paljon vierasmaalaisia. Szegedin yliopistossa suomalais-ugrilainen tiedekunta on suosittu ja kieltämme päntätään siellä hanakasti.
Sodilta säästynyt 170 000 asukkaan Szeged sävähdytti rakennuksillaan. Keskustan matalat liiketalot sulautuvat hyvin satavuotiaiden art nouveau -palatsien sekaan. Aikoinaan liike- ja ravintolatiloina kukoistaneista, koristeellisista kivitaloista osa on asuinkäytössä ja kunnostettu tip top -kuntoon.
Szegedissä jouduttiin aloittamaan alusta vuonna vuonna 1879, kun Tisza-joen tuhotulva hävitti kaupungin. Asemakaava leveine bulevardeineen laadittiin katastrofin jälkeen, joten ikivanhaa rakennuskantaa siellä ei ole.
Dómin aukiolla seisova komea katedraali eli Votiivikirkko valmistui vasta 1930-luvulla, mutta ylpeilee uruillaan, joissa puhisee peräti 9 040 pilliä. Kirkon katveessa kummastelimme kaupungin vanhinta rakennelmaa, Pyhän Demetriuksen tornia. Nämä komeudet kruunaa Pantheon, pylväshalli, joka kiertää koko aukiota. Sen suojiin on sijoitettu toistasataa reliefiä kuuluista unkarilaisista hahmoista historian lehdiltä.
Szegedissä on helppo kulkea, sillä keskustan nähtävyydet keskittyvät melko suppealle alueelle ja kaupungissa risteilee lukuisia kävelykatuja.
Tisza-joki muistetaan musikaalista Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen. Szegedin kohdalla sellaisia ei näkynyt, mutta muuta elämää syksyn lämmössä kylläkin. Leveän virran partaalla osuimme vanhaan Pick-yhtiön makkaratehtaaseen. Sinne on perustettu Szegedin salami- ja paprikamuseo, joka esittelee näiden herkkujen tuotantohistoriaa. Lonely Planet rankkasi museon kakkoseksi, kun haetaan maailman oudoimpia ruokaan liittyviä museoita.
Hieman erikoinen se onkin, sillä alakerrassa viiksihuuliset mallinuket poimivat paprikaa ja kantavat makkarapötköjä niska kenossa. Niskavilloja nostattivat isot valokuvat teurastetuista possuista. Yläkerrassa selostetaan paprikantuotantoa. Parin ison koneen lisäksi on sinne koottu Pick-firman tuotevalikoimaa: makkarapötköjä, peltipurkkeja ja mainosjulisteita. Szegedin vierailumme jää muistoihin melko mausteisena ja paprikan punaisena.
Ravintie 1
28130 Pori
Isokatu 21
26100 Rauma