Paprikastaan Szeged tunnetaan

Ant­ti Väre

Un­ka­rin pää­kau­pun­gis­ta pa­rin tun­nin ju­na­mat­ka ete­lään vei vie­hät­tä­vään Sze­ge­din kau­pun­kiin Ser­bi­an ja Ro­ma­ni­an ra­jal­la. Se tun­tui kuin rau­han tyys­si­jal­le ruuh­kai­sen ja pa­ko­kaa­sui­sen Bu­da­pes­tin jäl­keen ja on mai­nio vaih­to­eh­to viet­tää lo­man­pät­kä lep­poi­sem­mis­sa mai­se­mis­sa.

Van­ho­jen pui­den var­jos­ta­mat ka­dut toi­vat mai­se­maan veh­reyt­tä ja ko­dik­kuut­ta. Pui­den al­la ko­lis­tel­leet rai­ti­o­vau­nut loi­vat vie­lä li­sää van­han ajan tun­nel­maa. Kau­pun­gin mat­kai­lu­toi­mis­tos­sa tie­det­tiin Sze­ge­dis­sä käy­vän pal­jon suo­ma­lai­sia tu­ris­te­ja, mut­ta sii­hen voi kyl­lä suh­tau­tua hie­man epäil­len. Yli­o­pis­to- ja ra­ja­kau­pun­ki­na siel­lä to­sin asuu pal­jon vie­ras­maa­lai­sia. Sze­ge­din yli­o­pis­tos­sa suo­ma­lais-ug­ri­lai­nen tie­de­kun­ta on suo­sit­tu ja kiel­täm­me pän­tä­tään siel­lä ha­na­kas­ti.

So­dil­ta sääs­ty­nyt 170 000 asuk­kaan Sze­ged sä­väh­dyt­ti ra­ken­nuk­sil­laan. Kes­kus­tan ma­ta­lat lii­ke­ta­lot su­lau­tu­vat hy­vin sa­ta­vuo­ti­ai­den art nou­ve­au -pa­lat­sien se­kaan. Ai­koi­naan lii­ke- ja ra­vin­to­la­ti­loi­na ku­kois­ta­neis­ta, ko­ris­teel­li­sis­ta ki­vi­ta­lois­ta osa on asuin­käy­tös­sä ja kun­nos­tet­tu tip top -kun­toon.

Sze­ge­dis­sä jou­dut­tiin aloit­ta­maan alus­ta vuon­na vuon­na 1879, kun Tis­za-joen tu­ho­tul­va hä­vit­ti kau­pun­gin. Ase­ma­kaa­va le­vei­ne bu­le­var­dei­neen laa­dit­tiin ka­tast­ro­fin jäl­keen, jo­ten iki­van­haa ra­ken­nus­kan­taa siel­lä ei ole.

Dómin au­ki­ol­la sei­so­va ko­mea ka­ted­raa­li eli Vo­tii­vi­kirk­ko val­mis­tui vas­ta 1930-lu­vul­la, mut­ta yl­pei­lee uruil­laan, jois­sa pu­hi­see pe­rä­ti 9 040 pil­liä. Kir­kon kat­vees­sa kum­mas­te­lim­me kau­pun­gin van­hin­ta ra­ken­nel­maa, Py­hän De­met­riuk­sen tor­nia. Nämä ko­meu­det kruu­naa Pant­he­on, pyl­väs­hal­li, joka kier­tää koko au­ki­o­ta. Sen suo­jiin on si­joi­tet­tu tois­ta­sa­taa re­lie­fiä kuu­luis­ta un­ka­ri­lai­sis­ta hah­mois­ta his­to­ri­an leh­dil­tä.

Sze­ge­dis­sä on help­po kul­kea, sil­lä kes­kus­tan näh­tä­vyy­det kes­kit­ty­vät mel­ko sup­pe­al­le alu­eel­le ja kau­pun­gis­sa ris­tei­lee lu­kui­sia kä­ve­ly­ka­tu­ja.

Tis­za-joki muis­te­taan mu­si­kaa­lis­ta Mus­ta­lais­lei­ri muut­taa tai­vaa­seen. Sze­ge­din koh­dal­la sel­lai­sia ei nä­ky­nyt, mut­ta muu­ta elä­mää syk­syn läm­mös­sä kyl­lä­kin. Le­ve­än vir­ran par­taal­la osuim­me van­haan Pick-yh­ti­ön mak­ka­ra­teh­taa­seen. Sin­ne on pe­rus­tet­tu Sze­ge­din sa­la­mi- ja pap­ri­ka­mu­seo, joka esit­te­lee näi­den herk­ku­jen tuo­tan­to­his­to­ri­aa. Lo­ne­ly Pla­net rank­ka­si mu­se­on kak­ko­sek­si, kun ha­e­taan maa­il­man ou­doim­pia ruo­kaan liit­ty­viä mu­se­oi­ta.

Hie­man eri­koi­nen se on­kin, sil­lä ala­ker­ras­sa viik­si­huu­li­set mal­li­nu­ket poi­mi­vat pap­ri­kaa ja kan­ta­vat mak­ka­ra­pöt­kö­jä nis­ka ke­nos­sa. Nis­ka­vil­lo­ja nos­tat­ti­vat isot va­lo­ku­vat teu­ras­te­tuis­ta pos­suis­ta. Ylä­ker­ras­sa se­los­te­taan pap­ri­kan­tuo­tan­toa. Pa­rin ison ko­neen li­säk­si on sin­ne koot­tu Pick-fir­man tuo­te­va­li­koi­maa: mak­ka­ra­pöt­kö­jä, pel­ti­purk­ke­ja ja mai­nos­ju­lis­tei­ta. Sze­ge­din vie­rai­lum­me jää muis­toi­hin mel­ko maus­tei­se­na ja pap­ri­kan pu­nai­se­na.