SV AS­KO TAN­HU­AN­PÄÄ

Vil­le Niit­ty­nen on eden­nyt ural­laan no­pe­as­ti sen jäl­keen, kun hä­net vuon­na 2005 vi­hit­tiin pa­pik­si: kak­si vuot­ta nuo­ri­so­pap­pi­na Tu­run Mi­ka­e­lin seu­ra­kun­nas­sa, 2007 Rau­mal­le seu­ra­kun­ta­pa­pik­si, 2010 rei­luk­si vuo­dek­si Rau­man vt. kirk­ko­her­ran teh­tä­viin, sii­tä joh­ta­vak­si kap­pa­lai­sek­si ja 2015 Kaa­ri­nan kirk­ko­her­ran vir­kaan.

Tu­le­van elo­kuun en­sim­mäi­ses­tä päi­väs­tä läh­tien Niit­ty­nen, 46, on ai­na­kin seu­raa­vat nel­jä vuot­ta myös Tu­run tuo­mi­o­ro­vas­ti­kun­nan lää­nin­ro­vas­ti.

– Joku on al­ka­nut pu­hua jo piis­pan vi­ras­ta­kin, mut­ta olen ot­ta­nut sen vas­taan enem­män­kin huu­mo­ril­la. Yk­kös­ta­voit­tee­ni on vas­ta­kin ol­la hyvä per­hee­ni­sä, joka ha­lu­aa myös hoi­taa saa­man­sa teh­tä­vät kun­nol­la, Niit­ty­nen va­kuut­taa.

Pa­la­taan ajas­sa rei­lut pa­ri­kym­men­tä vuot­ta taak­se­päin ja ai­kaan, jol­loin Vil­le Niit­ty­nen, Roy Or­bi­so­nin mu­siik­kia fa­nit­ta­va pal­jas­jal­ka­rau­ma­lai­nen yli­op­pi­las al­koi miet­tiä, mitä te­ki­si iso­na. Sii­nä vai­hees­sa ei pap­peus ol­lut suin­kaan aja­tuk­sis­sa pääl­lim­mäi­se­nä.

– Olen ol­lut nuo­res­ta pi­tä­en kiin­nos­tu­nut yh­teis­kun­nal­li­sis­ta asi­ois­ta ja val­mis­tuin 1998 val­ti­o­tie­teen mais­te­rik­si Tu­run yli­o­pis­tos­ta. Gra­du­ni tein Ita­li­an kyl­män so­dan ai­kai­ses­ta po­li­tii­kas­ta sil­tä nä­kö­kan­til­ta, et­tä voi­ko sitä sa­noa suo­met­tu­mi­sek­si.

– Halu pä­te­vöi­tyä his­to­ri­an ja us­kon­non opet­ta­jak­si vei töi­den ohes­sa Åbo Aka­de­min kir­joil­le ja te­o­lo­gi­seen tie­de­kun­taan, ker­taa Niit­ty­nen elä­män­pol­ku­aan.

Rau­mal­le ta­kai­sin muu­tet­tu­aan Vil­le Niit­ty­nen huo­ma­si ole­van­sa mu­ka­na myös päi­vän­po­li­tii­kas­sa. Vuo­den 2011 edus­kun­ta­vaa­lit tuot­ti­vat de­ma­rien lis­toil­la ol­leel­le kap­pa­lai­sel­le 1 415 ään­tä ja seu­raa­vis­sa kun­ta­vaa­leis­sa hän ke­rä­si rau­ma­lai­sis­ta vii­den­nek­si eni­ten ää­niä. En­sim­mäi­set kak­si vuot­ta Niit­ty­nen oli myös kau­pun­gin­hal­li­tuk­ses­sa ja lop­pu­kau­den val­tuus­ton toi­se­na va­ra­pu­heen­joh­ta­ja­na.

– Po­li­tiik­ka oli kau­he­an opet­ta­vais­ta ai­kaa. Yh­teis­kun­ta on ai­ka mo­ni­mut­kai­nen ko­neis­to, sen op­pi­mi­nen te­ki­si hy­vää kai­kil­le ih­mi­sil­le, Niit­ty­nen tii­vis­tää.

– Us­kon, et­tä kun­nal­lis­hal­lin­non ko­ke­muk­sel­la oli mer­ki­tys­tä myös sii­hen, et­tä mi­nut va­lit­tiin Kaa­ri­nan kirk­ko­her­rak­si. Seu­ra­kun­nas­sa oli me­neil­lään iso­ja lii­tok­sia ja joh­ta­mis­jär­jes­tel­mien muu­tok­sia ja hal­lin­non tun­te­mus on ol­lut kiel­tä­mät­tä avuk­si.

17 000 seu­ra­kun­ta­lai­sen ja 20 työn­te­ki­jän Kaa­ri­nan seu­ra­kun­ta on mu­ka­na Tu­run ja Kaa­ri­nan seu­ra­kun­ta­yh­ty­mäs­sä, jon­ka kym­me­nes­tä seu­ra­kun­nas­ta kah­dek­san tu­lee Tu­rus­ta ja kak­si Kaa­ri­nas­ta. Jä­se­niä seu­ra­kun­nis­sa on yh­teen­sä 144 000 ja työn­te­ki­jöi­tä 450.

– Ero on iso, jos yh­ty­mää ver­taa Rau­man seu­ra­kun­nan ket­te­ryy­teen. Rau­man seu­ra­kun­nan työn­te­ki­jöil­le ha­lu­ai­sin lä­het­tää sel­lai­set ter­vei­set, et­tä ol­kaa iloi­sia sii­tä, mitä teil­lä on. Pie­nes­sä seu­ra­kun­nas­sa toi­min­ta on suo­ra­vii­vai­sem­paa kuin mo­nel­la ta­paa jäh­me­äm­mäs­sä seu­ra­kun­ta­yh­ty­mäs­sä, jon­ka vah­vuus taas on po­si­tii­vi­sel­la ta­val­la ver­kos­tois­sa.

Kirk­ko­her­ra­na Vil­le Niit­ty­nen on jou­tu­nut koh­taa­maan myös pel­käs­tään Kaa­ri­naa laa­jem­man il­mi­ön eli seu­ra­kun­tien ne­ga­tii­vi­sen ja sa­mal­la huo­les­tut­ta­van jä­sen­ke­hi­tyk­sen. Sitä vas­taan on Kaa­ri­nas­sa läh­det­ty hä­nen joh­dol­laan kah­del­la pa­nos­tus­kär­jel­lä.

– Kir­kon tu­le­vai­suus rat­kais­taan pit­käl­ti me­di­as­sa, mis­tä syys­tä sii­hen sat­sa­taan nyt kun­nol­la. Toi­nen tär­keä asia on pe­rus­työn te­ke­mi­nen hy­vin ja laa­duk­kaas­ti. Mei­dän on ol­ta­va koko ajan läs­nä.

Tu­run tuo­mi­o­ro­vas­ti­kun­ta kat­taa sa­man alu­een kuin Tu­run ja Kaa­ri­nan seu­ra­kun­ta­yh­ty­mä­kin, jo­ten Vil­le Niit­ty­nen ei us­ko tör­mää­vän­sä ai­na­kaan so­peu­tu­mis­vai­keuk­siin. Lää­nin­ro­vas­tin teh­tä­vät tul­laan hä­nen mu­kaan­sa mää­rit­te­le­mään lo­pul­li­ses­ti vas­ta, kun uu­si ark­ki­piis­pa Ta­pio Luo­ma as­tuu vir­kaan­sa.

– Us­koi­sin lää­nin­ro­vas­tin teh­tä­vien vie­vän vuo­des­sa vii­des­tä kym­me­neen päi­vään. Tu­len ole­maan mu­ka­na piis­pan­tar­kas­tuk­sis­sa ja jär­jes­tän myös piis­pan­vaa­lit sekä kir­kol­lis­ko­kous­vaa­lit, Niit­ty­nen lu­et­te­lee.

Pal­jon lää­nin­ro­vas­tin teh­tä­viä enem­män Vil­le Niit­ty­sen ajas­ta loh­kai­see jat­ko-opis­ke­lu Tu­run yli­o­pis­tos­sa. Hän on ni­mit­täin toh­to­ri­kou­lu­tet­ta­va­na po­liit­ti­sen his­to­ri­an lai­tok­sel­la.

– En suos­tu nä­ke­mään ajan riit­tä­mis­tä on­gel­ma­na tai ra­si­tuk­se­na. Tois­tai­sek­si olen teh­nyt tut­ki­mus­ta ke­sä­ai­kaan apu­ra­ho­jen tur­vin ja sii­hen olen käyt­tä­nyt myös vuo­si­lo­ma­ni, Ru­ne­ber­gin suh­det­ta pie­tis­miin tut­ki­va Niit­ty­nen sa­noo.

– Tut­ki­mus on vas­ta­pai­noa kai­kel­le muul­le, on vir­kis­tä­vää hy­pä­tä vä­lil­lä ny­ky­päi­väs­tä 1800-lu­vun aa­te­maa­il­maan, hän va­kuut­taa.