A-
A+
Tohtorikoulutettava, kirkkoherra ja kohta myös lääninrovasti
Kirkkoherra Ville Niittynen Kaarinan kirkkosalissa.
KUVA: SV Asko Tanhuanpää
Ville Niittynen ei suostu näkemään ajan riittämistä ongelmana.
SV ASKO TANHUANPÄÄ
Ville Niittynen on edennyt urallaan nopeasti sen jälkeen, kun hänet vuonna 2005 vihittiin papiksi: kaksi vuotta nuorisopappina Turun Mikaelin seurakunnassa, 2007 Raumalle seurakuntapapiksi, 2010 reiluksi vuodeksi Rauman vt. kirkkoherran tehtäviin, siitä johtavaksi kappalaiseksi ja 2015 Kaarinan kirkkoherran virkaan.
Tulevan elokuun ensimmäisestä päivästä lähtien Niittynen, 46, on ainakin seuraavat neljä vuotta myös Turun tuomiorovastikunnan lääninrovasti.
– Joku on alkanut puhua jo piispan virastakin, mutta olen ottanut sen vastaan enemmänkin huumorilla. Ykköstavoitteeni on vastakin olla hyvä perheenisä, joka haluaa myös hoitaa saamansa tehtävät kunnolla, Niittynen vakuuttaa.
Palataan ajassa reilut parikymmentä vuotta taaksepäin ja aikaan, jolloin Ville Niittynen, Roy Orbisonin musiikkia fanittava paljasjalkaraumalainen ylioppilas alkoi miettiä, mitä tekisi isona. Siinä vaiheessa ei pappeus ollut suinkaan ajatuksissa päällimmäisenä.
– Olen ollut nuoresta pitäen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja valmistuin 1998 valtiotieteen maisteriksi Turun yliopistosta. Graduni tein Italian kylmän sodan aikaisesta politiikasta siltä näkökantilta, että voiko sitä sanoa suomettumiseksi.
– Halu pätevöityä historian ja uskonnon opettajaksi vei töiden ohessa Åbo Akademin kirjoille ja teologiseen tiedekuntaan, kertaa Niittynen elämänpolkuaan.
Raumalle takaisin muutettuaan Ville Niittynen huomasi olevansa mukana myös päivänpolitiikassa. Vuoden 2011 eduskuntavaalit tuottivat demarien listoilla olleelle kappalaiselle 1 415 ääntä ja seuraavissa kuntavaaleissa hän keräsi raumalaisista viidenneksi eniten ääniä. Ensimmäiset kaksi vuotta Niittynen oli myös kaupunginhallituksessa ja loppukauden valtuuston toisena varapuheenjohtajana.
– Politiikka oli kauhean opettavaista aikaa. Yhteiskunta on aika monimutkainen koneisto, sen oppiminen tekisi hyvää kaikille ihmisille, Niittynen tiivistää.
– Uskon, että kunnallishallinnon kokemuksella oli merkitystä myös siihen, että minut valittiin Kaarinan kirkkoherraksi. Seurakunnassa oli meneillään isoja liitoksia ja johtamisjärjestelmien muutoksia ja hallinnon tuntemus on ollut kieltämättä avuksi.
17 000 seurakuntalaisen ja 20 työntekijän Kaarinan seurakunta on mukana Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä, jonka kymmenestä seurakunnasta kahdeksan tulee Turusta ja kaksi Kaarinasta. Jäseniä seurakunnissa on yhteensä 144 000 ja työntekijöitä 450.
– Ero on iso, jos yhtymää vertaa Rauman seurakunnan ketteryyteen. Rauman seurakunnan työntekijöille haluaisin lähettää sellaiset terveiset, että olkaa iloisia siitä, mitä teillä on. Pienessä seurakunnassa toiminta on suoraviivaisempaa kuin monella tapaa jähmeämmässä seurakuntayhtymässä, jonka vahvuus taas on positiivisella tavalla verkostoissa.
Kirkkoherrana Ville Niittynen on joutunut kohtaamaan myös pelkästään Kaarinaa laajemman ilmiön eli seurakuntien negatiivisen ja samalla huolestuttavan jäsenkehityksen. Sitä vastaan on Kaarinassa lähdetty hänen johdollaan kahdella panostuskärjellä.
– Kirkon tulevaisuus ratkaistaan pitkälti mediassa, mistä syystä siihen satsataan nyt kunnolla. Toinen tärkeä asia on perustyön tekeminen hyvin ja laadukkaasti. Meidän on oltava koko ajan läsnä.
Turun tuomiorovastikunta kattaa saman alueen kuin Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymäkin, joten Ville Niittynen ei usko törmäävänsä ainakaan sopeutumisvaikeuksiin. Lääninrovastin tehtävät tullaan hänen mukaansa määrittelemään lopullisesti vasta, kun uusi arkkipiispa Tapio Luoma astuu virkaansa.
– Uskoisin lääninrovastin tehtävien vievän vuodessa viidestä kymmeneen päivään. Tulen olemaan mukana piispantarkastuksissa ja järjestän myös piispanvaalit sekä kirkolliskokousvaalit, Niittynen luettelee.
Paljon lääninrovastin tehtäviä enemmän Ville Niittysen ajasta lohkaisee jatko-opiskelu Turun yliopistossa. Hän on nimittäin tohtorikoulutettavana poliittisen historian laitoksella.
– En suostu näkemään ajan riittämistä ongelmana tai rasituksena. Toistaiseksi olen tehnyt tutkimusta kesäaikaan apurahojen turvin ja siihen olen käyttänyt myös vuosilomani, Runebergin suhdetta pietismiin tutkiva Niittynen sanoo.
– Tutkimus on vastapainoa kaikelle muulle, on virkistävää hypätä välillä nykypäivästä 1800-luvun aatemaailmaan, hän vakuuttaa.
Sinua voisi kiinnostaa myös nämä
