A-
A+
Asko Tanhuanpää
Jos Nina Wennerström-Hämäläisen tavan takaa ilmoille hersyvä nauru kertoo edes yhden kymmenesosankin koko totuudesta, niin hänellä on ollut harvinaisen hauskaa Merikarvian saaristoon ja tarkemmin vielä Köörtilän saareen suuntautuneella kalareissulla. Kysymys on Wennerströmin suvun naisten jo pitkästä kesäperinteestä.
Mukaan ovat kelpuutettuja ”kantaäiti” Meeri sekä hänen neljä tytärtään Leea, Carita, Nina ja Johanna. Ryhmän uusimmat täysivaltaiset jäsenet ovat Johannan tyttäret Karoliina, Vilhelmiina ja Josefiina. Ikähaitarin ääripäitä edustavat 87-vuotias Meeri ja 15-vuotias Josefiina.
– Vuosien saatossa mukaan on kelpuutettu yksi ainoa urospuolinen, nyt jo edesmennyt sekarotuinen Väinö-koira. Tänäkin vuonna pidimme Väinön muiston kunniaksi hiljaisen hetken paikassa, missä hän yleensä viihtyi eli yhden ison kiven varjossa, Wennerström-Hämäläinen paljastaa.
– Naisista joutuivat ikävä kyllä jäämään tällä kertaa pois Meeri ja Josefiina. Äiti asuu Pappilanlammen palvelukeskuksessa, mistä hän ei ole päässyt maaliskuun jälkeen koronan takia ulos. Josefiina puolestaan joutui jäämään kesätöihin, hän jatkaa.
– Miehet pääsevät mukaan sitten koko suvun yhteisiin pikkujouluihin, joihin osallistuu yleensä koko porukka eli äiti tyttärineen, vävyineen ja lapsenlapsineen. Kolmatta sukupolvea on jo kahdeksan, kolme tyttöä ja viisi poikaa, ynnää Wennerström-Hämäläinen.
Ihan muutamaan ahveneen eivät naiset tällä(kään) kertaa joutuneet tyytymään, sillä vedenjumala Ahti soi antejaan oikein urakalla. Eikä kysymys ollut suinkaan mistään pikkusinteistä, vaan raumlaisittain oikein laillisen kokoisista kyrmyniskoista.
– Kaikki kalat nousivat käytännössä samasta suntista kaislikon reunasta. Helteellä ei seisovasta paikasta kannattanut edes yrittää saalista, vaan salaisuus oli virtaavassa vedessä. Sillä ei ollut mitään merkitystä, oltiinko veneessä hiljaa vai ei, Nina Wennerström-Hämäläinen kertoo.
Merelliseen elementtiin pääsivät kivisen saariston helmassa tutustumaan myös kalanaiset – kuka vapaaehtoisesti, kuka taas tahtomattaan.
– Taitaa olla viisainta olla paljastamatta nimeä, mutta sen voin kuitenkin sanoa, että yksi meistä pyllähti veneeseen yrittäessään suoraan mereen. Ja mitä teki lähin potentiaalinen auttaja – hän nappasi vyölaukusta kiinni, jotta puhelin ei olisi kastunut. Eikä muuten kastunutkaan.
Kalastuksen, saunomisen, uimisen ja yhdessäolon lisäksi ohjelmaan kuului tietysti myös merellisistä herkuista nauttiminen. Eväistä iso osa oli valmistettu jo kotona, mutta luonnollisesti myös Johannan fileeraamista ahvenista tehtiin useampia eri sortteja maukasta nautittavaa.
Juttu ilmestyi Ulvilan Seudussa 3.7.2020
Ravintie 1
28130 Pori
Isokatu 21
26100 Rauma