As­ko Tan­hu­an­pää

Jos Nina Wen­nerst­röm-Hä­mä­läi­sen ta­van ta­kaa il­moil­le her­sy­vä nau­ru ker­too edes yh­den kym­me­ne­so­san­kin koko to­tuu­des­ta, niin hä­nel­lä on ol­lut har­vi­nai­sen haus­kaa Me­ri­kar­vi­an saa­ris­toon ja tar­kem­min vie­lä Köör­ti­län saa­reen suun­tau­tu­neel­la ka­la­reis­sul­la. Ky­sy­mys on Wen­nerst­rö­min su­vun nais­ten jo pit­käs­tä ke­sä­pe­rin­tees­tä.

Mu­kaan ovat kel­puu­tet­tu­ja ”kan­ta­äi­ti” Mee­ri sekä hä­nen nel­jä ty­tär­tään Leea, Ca­ri­ta, Nina ja Jo­han­na. Ryh­män uu­sim­mat täy­si­val­tai­set jä­se­net ovat Jo­han­nan tyt­tä­ret Ka­ro­lii­na, Vil­hel­mii­na ja Jo­se­fii­na. Ikä­hai­ta­rin ää­ri­päi­tä edus­ta­vat 87-vuo­ti­as Mee­ri ja 15-vuo­ti­as Jo­se­fii­na.

– Vuo­sien saa­tos­sa mu­kaan on kel­puu­tet­tu yk­si ai­noa uros­puo­li­nen, nyt jo edes­men­nyt se­ka­ro­tui­nen Väi­nö-koi­ra. Tä­nä­kin vuon­na pi­dim­me Väi­nön muis­ton kun­ni­ak­si hil­jai­sen het­ken pai­kas­sa, mis­sä hän yleen­sä viih­tyi eli yh­den ison ki­ven var­jos­sa, Wen­nerst­röm-Hä­mä­läi­nen pal­jas­taa.

– Nai­sis­ta jou­tui­vat ikä­vä kyl­lä jää­mään täl­lä ker­taa pois Mee­ri ja Jo­se­fii­na. Äi­ti asuu Pap­pi­lan­lam­men pal­ve­lu­kes­kuk­ses­sa, mis­tä hän ei ole pääs­syt maa­lis­kuun jäl­keen ko­ro­nan ta­kia ulos. Jo­se­fii­na puo­les­taan jou­tui jää­mään ke­sä­töi­hin, hän jat­kaa.

– Mie­het pää­se­vät mu­kaan sit­ten koko su­vun yh­tei­siin pik­ku­jou­lui­hin, joi­hin osal­lis­tuu yleen­sä koko po­ruk­ka eli äi­ti tyt­tä­ri­neen, vä­vyi­neen ja lap­sen­lap­si­neen. Kol­mat­ta su­ku­pol­vea on jo kah­dek­san, kol­me tyt­töä ja vii­si poi­kaa, yn­nää Wen­nerst­röm-Hä­mä­läi­nen.

Ihan muu­ta­maan ah­ve­neen ei­vät nai­set täl­lä(kään) ker­taa jou­tu­neet tyy­ty­mään, sil­lä ve­den­ju­ma­la Ah­ti soi an­te­jaan oi­kein ura­kal­la. Ei­kä ky­sy­mys ol­lut suin­kaan mis­tään pik­ku­sin­teis­tä, vaan raum­lai­sit­tain oi­kein lail­li­sen ko­koi­sis­ta kyr­my­nis­kois­ta.

– Kaik­ki ka­lat nou­si­vat käy­tän­nös­sä sa­mas­ta sun­tis­ta kais­li­kon reu­nas­ta. Hel­teel­lä ei sei­so­vas­ta pai­kas­ta kan­nat­ta­nut edes yrit­tää saa­lis­ta, vaan sa­lai­suus oli vir­taa­vas­sa ve­des­sä. Sil­lä ei ol­lut mi­tään mer­ki­tys­tä, ol­tiin­ko ve­nees­sä hil­jaa vai ei, Nina Wen­nerst­röm-Hä­mä­läi­nen ker­too.

Me­rel­li­seen ele­ment­tiin pää­si­vät ki­vi­sen saa­ris­ton hel­mas­sa tu­tus­tu­maan myös ka­la­nai­set – kuka va­paa­eh­toi­ses­ti, kuka taas tah­to­mat­taan.

– Tai­taa ol­la vii­sain­ta ol­la pal­jas­ta­mat­ta ni­meä, mut­ta sen voin kui­ten­kin sa­noa, et­tä yk­si meis­tä pyl­läh­ti ve­nee­seen yrit­tä­es­sään suo­raan me­reen. Ja mitä teki lä­hin po­ten­ti­aa­li­nen aut­ta­ja – hän nap­pa­si vyö­lau­kus­ta kiin­ni, jot­ta pu­he­lin ei oli­si kas­tu­nut. Ei­kä muu­ten kas­tu­nut­kaan.

Ka­las­tuk­sen, sau­no­mi­sen, ui­mi­sen ja yh­des­sä­o­lon li­säk­si oh­jel­maan kuu­lui tie­tys­ti myös me­rel­li­sis­tä her­kuis­ta naut­ti­mi­nen. Eväis­tä iso osa oli val­mis­tet­tu jo ko­to­na, mut­ta luon­nol­li­ses­ti myös Jo­han­nan fi­lee­raa­mis­ta ah­ve­nis­ta teh­tiin use­am­pia eri sort­te­ja mau­kas­ta nau­tit­ta­vaa.

Jut­tu il­mes­tyi Ul­vi­lan Seu­dus­sa 3.7.2020