Voi­si­pa tämä kir­joi­tuk­se­ni tuo­da jol­le­kin Ju­ma­lan rak­kau­den ja to­tuu­den ar­ki­päi­vien pon­nis­tuk­siin. Voin vil­pit­tö­mäs­ti ker­toa si­nul­le, et­tä si­nua ra­kas­te­taan. Jos ei ku­kaan si­nus­ta vä­li­tä, niin Ju­ma­la vä­lit­tää. Suo­mes­sa­kin asuu tänä päi­vä­nä kym­me­niä tu­han­sia ih­mi­siä jot­ka ovat saa­neet ko­kea tä­män Ju­ma­lan suu­ren rak­kau­den ja ar­mon.

Jee­suk­sen koh­taa­mi­nen on muut­ta­nut hei­dän elä­män­sä ja mikä suu­rin­ta he ovat mat­kal­la Ju­ma­lan an­ta­maa lu­paus­ta koh­den tai­vaan kirk­kau­teen. Paa­va­li to­dis­ti täs­tä ku­nin­kai­den ja maa­her­ran edes­sä. Myös­kin Jee­sus pu­hui näis­tä asi­ois­ta pal­jon ja me saam­me tänä päi­vä­nä lu­kea täs­tä Raa­ma­tus­ta, evan­ke­liu­meis­ta. It­se­kin saan ol­la mu­ka­na pe­las­tet­tu­jen jou­kois­sa. Koen sen suu­re­na Ju­ma­lan ar­mo­na.

Sain it­se koh­da­ta Jee­suk­sen Kris­tuk­sen 11. jou­lu­kuu­ta 1973, siis 45 vuot­ta sit­ten. Tämä ta­pah­tui Es­pan­jas­sa Ga­dis-ni­mi­sen kau­pun­gin ka­dul­la. Tun­sin syn­ti­syy­te­ni ja kur­juu­te­ni kul­kies­sa­ni kau­pun­gin lai­ta­ka­tua. Tun­sin, et­tä olin kai­kes­sa epä­on­nis­tu­nut. Elä­mä­ni oli tur­ha, ei ol­lut ys­tä­viä, omai­set­kin oli­vat kau­ka­na Suo­mes­sa – he­kään ei­vät vä­lit­tä­neet mi­nus­ta. Sii­nä kä­vel­les­sä­ni ka­tua pit­kin pää alas pai­net­tu­na Jee­sus il­mes­tyi mi­nul­le: Kari, kaik­ki si­nun syn­ti­si on an­net­tu an­teek­si. Elä­mä­ni muut­tui sil­män rä­päyk­ses­sä ja sii­tä läh­ti mat­kan­te­ko Jee­suk­sen kans­sa. Se oli rie­mul­li­nen het­ki.

Jee­sus ha­lu­aa il­mes­tyä myös­kin si­nul­le. Hän tie­tää tä­män het­ken ti­lan­tee­si ja odot­taa, et­tä sai­si si­nua aut­taa. Sano Jee­suk­sel­le ja pyy­dä, an­na syn­ti­ni an­teek­si ota mi­nut omak­se­si. Hän ot­taa si­nut sy­liin­sä, saat ol­la var­ma, kun kut­sut Hän­tä to­sis­sa­si.

Siu­naus­ta elä­mää­si. Et­si seu­ra­kun­ta it­sel­le­si, jos sitä vie­lä ei ole.

Kari Ko­leh­mai­nen

Lai­va­lä­he­tys ry