Olen jo var­maan 55 vuot­ta kul­ke­nut täl­lä Jee­sus-tiel­lä ja tah­don kul­kea edel­leen. Vä­lil­lä olen kyl­lä is­tu­nut tien vie­rel­lä, olen kom­pas­tu­nut ja kaa­tu­nut, mut­ta Jee­sus tu­lee avuk­si kun apua huu­dan. Hän ha­lu­aa meis­sä to­tuut­ta sa­la­tuim­paan saak­ka. Hän it­se on to­tuus ja val­keus. Hä­nes­sä ei ole mi­tään pi­meyt­tä. Hä­nen va­lon­sa lois­taa pi­mey­des­sä. Jee­sus ar­mah­taa, kun tuon pa­huu­te­ni Hä­nen val­keu­teen­sa, ja saan al­kaa jäl­leen uu­del­leen. Hän nos­taa jäl­leen tiel­le ja Hä­nen ve­ren­sä puh­dis­taa kai­kes­ta syn­nis­tä. Tul­kaa Hä­nen ty­kön­sä kaik­ki vä­sy­neet ja kuor­mi­te­tut, huu­ta­kaa Hän­tä avuk­si. Hän on val­mis aut­ta­maan ja ar­mah­ta­maan.

Hä­nes­sä saan mat­kaa teh­dä, Hän on kaik­ki mitä tar­vit­sen. Hän on ilo­ni, rau­ha­ni, vii­sau­te­ni, rak­kau­te­ni, voi­ma­ni ja roh­keu­te­ni. Olen tur­vas­sa ja Jee­sus pi­tää huo­len mi­nus­ta. Hän nos­taa, kan­taa ja pe­las­taa. Hä­nen ris­tin­työn­sä an­si­os­ta saan Hä­nen van­hurs­kau­ten­sa ja olen tai­vas­kel­poi­nen, jos vain otan tä­män lah­jan vas­taan Hä­nel­tä. Jee­sus on pa­ras opet­ta­ja ja sie­lun­hoi­ta­ja täl­lä tiel­lä, kun Hä­nen puo­leen­sa kään­nym­me. Jee­sus myös vir­voit­taa mei­tä mat­kal­la ja kat­soo hy­vät le­po­pai­kat, jois­sa saam­me le­vä­tä.

Nyt mi­nul­la jo maa­li hää­möt­tää, enää pari spurt­tia ja Jee­sus rien­tää mua vas­taan, mi­nut ter­ve­tul­leek­si ko­tiin toi­vot­taa! Ra­kas Jee­suk­sein, ai­noa toi­vo­ni!

Tert­tu Vii­ta­nen

Po­rin Soih­dun­kan­ta­jat ry