SV AS­KO TAN­HU­AN­PÄÄ

Jut­tu Ris­to Lei­nos­ta on pak­ko aloit­taa haas­tat­te­lu­päi­vän ta­pah­tu­mis­ta. Koh­taam­me Rau­man Jää­hal­lis­sa, Ki­vi­ky­län Aree­nal­la, mis­sä olem­me mo­lem­mat val­mis­tau­tu­mas­sa Lu­kon pe­liin Kou­vo­lan Koo­Koo­ta vas­taan. Aa­mu­päi­väl­lä oli kui­ten­kin eh­dit­ty käy­dä pu­he­lin­kes­kus­te­lu, mikä pis­ti ju­tun­te­on ja Lei­non osal­ta pe­lin­kin vaa­ka­lau­dal­le.

– Ripa täs­sä ter­ve. Nyt näyt­tää sil­tä, et­tä ta­paa­mi­nen pi­tää pe­ruut­taa. Kaa­duin ni­mit­täin työ­pai­kal­la esi­tel­les­sä­ni myyn­nis­sä ole­van ta­lon vint­tiä os­ta­jil­le. Ran­ne tai­si mur­tua ja pari sor­me­a­kin on ai­ka hei­kol­la ha­pel­la, kuu­lui soit­ta­jan sa­no­ma.

Hal­lil­le Lei­no kui­ten­kin tuli, pun­ke­si se­los­ta­jan­pöm­pe­liin­sä, aloit­ti val­mis­tau­tu­mi­sen il­lan ot­te­luun. Ai­kaa jäi vie­lä haas­tat­te­lul­le­kin, vaik­ka sär­ky oli­kin kova. Sai­raa­laan Po­riin po­ti­las pää­si seu­raa­va­na aa­mu­na. Ran­ne kip­sat­tiin ja sor­met las­toi­tet­tiin, mut­ta leik­kaus­ta ei tar­vit­tu. Seu­raa­va­na päi­vä­nä oli edes­sä jo seu­raa­va pe­li­se­los­tus, kun Luk­ko koh­ta­si Tap­pa­ran.

– Ta­ka­na on ai­ka vauh­di­kas vuo­si, jo­hon si­säl­ty­vät niin elä­mä­ni en­sim­mäi­set kun­nal­lis­vaa­lit kuin läh­tö pit­kä­ai­kai­sel­ta työ­pai­kal­ta Ra­dio Ra­mo­nas­ta. Sii­nä vä­lis­sä oli vie­lä vii­si­kymp­pi­set­kin. Kait minä ha­lu­sin näyt­tää niin it­sel­le­ni kuin muil­le­kin, et­tei vii­si­kymp­pi­nen ole to­del­la­kaan vie­lä lii­an van­ha, vir­nis­tää Lei­no ki­vuis­ta huo­li­mat­ta.

Kun­nal­lis­vaa­leis­sa de­ma­rien eh­dok­kaa­na ol­lut Lei­no meni läpi kirk­kaas­ti. Hän tun­nus­taa, et­tei po­li­tiik­ka ol­lut ai­kai­sem­min oi­kein edes kiin­nos­ta­nut, mut­ta kun van­ha ys­tä­vä Pek­ka Wal­le­nius hou­kut­te­li mu­kaan, ei haas­tees­ta ja mah­dol­li­suu­des­ta voi­nut kiel­täy­tyä.

– Kun­nal­lis­po­li­tiik­ka ja -po­lii­ti­kot oli­vat toki tul­leet tu­tuik­si toi­mit­ta­jan työn kaut­ta, mut­ta sen ih­meel­li­sem­pää mer­ki­tys­tä po­li­tii­kal­la ei mi­nul­le ai­em­min ol­lut. Nyt yti­mes­sä on op­pi­nut ym­mär­tä­mään ihan eri ta­val­la, mi­ten kau­pun­ki elää ja hen­git­tää, mi­ten se ra­ken­tuu.

– Val­tuus­to­kau­den al­kua edel­tä­vät päi­vät oli­vat ai­ka tuu­li­sia, mut­ta nyt voi­si ku­va­ta is­kel­män sa­noin, et­tä myrs­kyn jäl­keen on pou­ta­sää. Rau­man val­tuus­tos­sa on hyvä yh­des­sä­te­ke­mi­sen mei­nin­ki ja kes­kus­te­le­va il­ma­pii­ri, Lei­no lu­vaa.

Ko­me­at 28 vuot­ta Ra­mo­nas­sa työs­ken­nel­lyt Ris­to Lei­no on on toi­mi­nut vuo­den­vaih­tees­ta läh­tien rau­ma­lai­sen Asun­to­kaup­pa Fa­jans­sin palk­ka­lis­toil­la kiin­teis­tön­vä­lit­tä­jä­nä – en­sim­mäi­set ta­lo­kau­pat­kin on jo teh­ty – mut­ta Lu­kon pe­li­se­los­tuk­set jat­ku­vat sii­nä si­vus­sa. Työ­nan­ta­jan kans­sa so­vit­tiin heti, et­tä myös vie­ras­pe­li­reis­suil­le on mah­dol­lis­ta läh­teä.

– Minä kuu­lun nii­hin rau­ma­lai­siin, jot­ka jak­sa­vat us­koa Lu­kon vie­lä jos­kus voit­ta­van toi­sen­kin mes­ta­ruu­den. Ei mi­nul­la oli­si mi­tään sitä vas­taan, et­tä se ta­pah­tui­si jo tänä ke­vää­nä. Pek­ka Vir­ran tapa val­men­taa on vaa­ti­va, mut­ta se tuo myös tu­los­ta, miet­tii Lei­no.

– Ke­vääl­lä 2015 olin jo ai­van var­ma, et­tä Luk­ko me­nee fi­naa­liin, mut­ta niin vain jo 3–1 Lu­kol­le ol­lut vä­lie­rä­sar­ja kään­tyi Tap­pa­ran voi­tok­si. Se oli kiel­tä­mät­tä yk­si mi­nun se­los­ta­ja­nu­ra­ni suu­rim­mis­ta pet­ty­myk­sis­tä, hän myön­tää.

– On­nek­si nii­tä hie­no­ja­kin het­kiä on ol­lut pal­jon Lu­kon mu­ka­na. It­sel­le­ni yk­si tär­keim­mis­tä pe­leis­tä oli 15.4. vuon­na 2011, jol­loin Luk­ko var­mis­ti it­sel­leen en­sim­mäi­sen mi­ta­lin 15 vuo­den tau­on jäl­keen. Fii­lis oli us­ko­ma­ton, se prons­si oli mel­kein kuin mes­ta­ruus, Lei­no heh­kut­taa.

Se­los­tet­tu­ja ot­te­lui­ta Ris­to Lei­nol­la eli Si­ni­kel­tai­sel­la ää­nel­lä nu­me­ro 2 – se en­sim­mäi­nen oli se­los­tuk­set Ra­mo­nas­sa aloit­ta­nut Pek­ka Wal­le­nius – on ta­ka­na jo rei­lus­ti yli tu­hat. Ton­ni pau­kah­ti rik­ki 9.10.2015.

Mut­ta muis­taa­ko Lei­no enää sitä, mis­sä hän se­los­ti en­sim­mäi­sen pe­lin­sä?

– Tot­ta kai muis­tan. Se oli syys­kuus­sa 2000 Po­ris­sa, kun Luk­ko voit­ti Äs­sät ko­me­as­ti 2–7. Ei sen hie­nom­paa start­tia oli­si voi­nut edes toi­voa.