Jo toi­sen ker­ran tänä vuon­na meil­lä yrit­tä­jil­lä on eri­tyi­sen vai­ke­at ajat. Ko­ro­nan toi­nen(kin) aal­to kos­ket­taa mei­tä mo­nin ta­voin: pe­lon ja uhan tun­tei­den tur­rut­ta­ma­na yri­täm­me muis­taa nou­dat­taa eri­lai­sia sään­tö­jä, jot­ta ar­ki py­syi­si edes jo­ten­kin hal­lin­nas­sa.

Mut­ta en­täs sit­ten jou­lu? Ih­mis­ten tar­peet ja ta­vat liit­ty­vät pe­rin­tei­siin: so­si­aa­li­suus, lä­hei­sis­tä huo­leh­ti­mi­nen, kuu­lu­mis­ten vaih­ta­mi­nen ja läm­min yh­des­sä­o­lo, lah­jo­jen an­ta­mi­ses­ta ja saa­mi­ses­ta pu­hu­mat­ta­kaan. Nyt on oi­kea ai­ka teh­dä hen­ki­lö­koh­tai­nen ti­lin­pää­tös ja py­säh­tyä miet­ti­mään, mitä tämä vuo­si on opet­ta­nut, mi­ten olen sel­vin­nyt, mitä oli­sin voi­nut teh­dä toi­sin, ja en­nen kaik­kea: mi­ten it­se voin aja­tel­la toi­sin ja jo­ten­kin ai­em­mas­ta poi­ke­ten, voin­ko ar­vot­taa kat­san­to­kan­taa­ni uu­del­leen? Sii­tä huo­li­mat­ta, mi­ten ko­ro­na on juu­ri mi­nua tai yri­tys­tä­ni kos­ket­ta­nut, voin­ko hel­pot­taa omaa ja lä­heis­te­ni oloa edes pik­kui­sen vaih­ta­mal­la omaa nä­kö­kul­maa­ni? Ot­tai­sin­ko jou­lun ajan ihan rau­hal­li­ses­ti il­man vel­voit­tei­ta ja pai­nei­ta, kos­ka nyt mi­nul­la on sii­hen lupa? Aja­tuk­sen ”kos­ka ko­ro­na pa­kot­taa” voi sil­tä osin heit­tää ro­mu­kop­paan. Sen ole­mas­sa­o­loa ei voi kiel­tää, mut­ta omia aja­tuk­si­aan voi muut­taa.

Uu­sien nä­kö­kul­mien löy­tä­mi­nen ja van­hois­ta pe­rin­teis­tä luo­pu­mi­nen voi muut­taa po­si­tii­vi­sel­la ta­val­la ajat­te­lua uu­siin suun­tiin: ei os­to-, ei­kä sii­vous­hys­te­ri­aa, ei su­ku­loi­mis­suk­ku­loin­tia, vaan ihan vaan ole­mis­ta ja py­säh­ty­mis­tä. Et­tei aja­tel­tai­si rau­hoit­tu­mis­ta pak­ko­na, vaan va­paa­va­lin­tai­se­na ve­täy­ty­mi­se­nä kii­reet­tö­mään jou­luun. Ole­mal­la yh­tey­des­sä su­ku­lai­siin ja ys­tä­viin vaih­to­eh­toi­sin ta­voin: pu­hu­kaa pu­he­li­mit­se tai vaik­ka vi­de­o­vä­lit­tei­ses­ti. Sitä mah­dol­li­suut­ta ei muu­ten ol­lut vie­lä jo­kin vuo­si­kym­men sit­ten. Ole­mas­sa ole­vaa ti­lan­net­ta em­me voi muut­taa, ei­kä sitä vas­taan voi ka­pi­noi­da. Tar­jo­taan siis läm­pöä ja lä­hei­syyt­tä omien rak­kait­ten­ne kans­sa, mut­ta tur­val­li­ses­ti. Se on vel­vol­li­suu­tem­me.

Vuo­si­sa­to­jen ai­ka­na ih­mis­kun­tam­me on jou­tu­nut ko­ke­maan mo­nen­lai­sia jou­lu­ja. On ol­lut so­ta­vuo­sia, ka­to­vuo­sia ja eri­lais­ten sai­rauk­sien täyt­tä­miä vuo­sia. Ajat, ta­vat ja asen­teet muut­tu­vat, mut­ta kyl­lä se jou­lun ai­ka säi­lyy mer­kit­ty­nä ja mer­ki­tyk­sel­li­se­nä ka­len­te­reis­sam­me edel­leen. Pyr­ki­kääm­me naut­ti­maan jou­lun ajas­ta rau­hal­li­ses­ti ja tur­val­li­ses­ti!

Min­na Tar­mi

psy­ko­lo­gi­an toh­to­ri, yrit­tä­jä, Psy­ko­lo­gi­pal­ve­lu Blue Rose

Sa­ta­kun­nan Yrit­tä­jät ry:n hal­li­tuk­sen jä­sen 1.1.2021 al­ka­en