Sää­tä pys­ty­tään ny­ky­tek­no­lo­gi­an an­si­os­ta en­nus­ta­maan huo­mat­ta­vas­ti tar­kem­min kuin ra­han liik­kei­tä. Me­te­o­ro­lo­gia on em­pii­ri­nen tie­de, pörs­sis­pe­ku­loin­ti ei kuu­lu edes ra­ja­tie­don alu­eel­le. Sii­nä ol­laan te­ke­mi­sis­sä us­ko­na­si­oi­den kans­sa; kai­ken ai­kaa­han mi­ta­taan ni­me­no­maan ku­lut­ta­jien ”us­koa” ta­lou­den ja hei­dän omien re­surs­sien­sa ke­hi­tyk­seen.

Ta­lou­den No­bel-pal­kin­non sai vii­me lo­ka­kuus­sa ame­rik­ka­lai­nen Ric­hard Tha­ler, joka on osoit­ta­nut et­tä ih­mis­ten ta­lou­del­li­set pää­tök­set pe­rus­tu­vat lä­hin­nä ra­ti­o­na­lis­min, it­se­ku­rin ja tie­don puut­tee­seen. (Huo­ma­sin Tha­le­rin teh­neen julk­kis­kok­ki Ant­ho­ny Bour­dai­nin ja näyt­te­li­jä Se­le­na Go­me­zin ta­voin haus­kan ca­meo-roo­lin Netf­li­xis­tä löy­ty­väs­sä, vuo­sien 2007-2008 fi­nans­sik­rii­siä kä­sit­te­le­väs­sä draa­ma­ko­me­di­as­sa The Big Short vuo­del­ta 2015.)

Juu­ri Tha­le­rin mai­nit­se­mat omi­nai­suu­det vii­me kä­des­sä pyö­rit­tä­vät maa­il­maa. Har­va on si­säis­tä­nyt to­si­a­si­an, et­tä esi­mer­kik­si veik­kaus­pe­lit ovat mii­nus­sum­ma­pe­le­jä, jois­sa yh­teen­las­ke­tut tap­pi­ot ovat ai­na suu­rem­mat kuin yh­teen­las­ke­tut voi­tot. Vie­lä huo­mat­ta­vas­ti pie­nem­pi osa vä­es­tös­tä kä­sit­tää kor­koa ko­rol­le -me­ka­nis­min mu­ser­ta­van voi­man.

Ei vain Eu­roo­pas­sa vaan kaik­ki­al­la maa­il­mas­sa ky­te­vä val­ti­oi­den vel­ka­pom­mi on syn­ty­nyt yli va­ro­jen elä­mi­ses­tä. Po­lii­ti­kot ovat sal­li­neet sen ta­pah­tua suo­si­on­sa ta­kaa­mi­sek­si. He ovat me­ne­tel­leet vas­taa­val­la ta­val­la kuin ne jot­ka ovat siir­tä­neet vas­tui­den lan­ke­a­mis­ta, ot­ta­neet yli­suu­ria asun­to­lai­no­ja, ku­lu­tus­luot­to­ja ja pi­ka­vip­pe­jä. Lo­pul­ta tun­nol­li­nen ve­ron­mak­sa­ja on ar­tis­ti.

Ei­pä sil­ti, ve­lak­si val­koi­nen ar­mei­ja­kin sata vuot­ta sit­ten si­säl­lis­so­tan­sa kävi, ku­ten käy il­mi vii­me syk­sy­nä il­mes­ty­nees­tä ar­tik­ke­li­ko­ko­el­mas­ta ”Ehrn­rooth – Ken­raa­li- ja lii­ke­su­ku mo­der­nin Suo­men syn­nys­sä 1750-1950” (Sil­ta­la 2017). Luo­tot­ta­ji­na toi­mi­vat luon­nol­li­ses­ti suur­te­ol­li­suus ja pan­kit.

Di­gi­ta­li­saa­tio tuo mu­ka­naan mas­sa­työt­tö­myyt­tä, ja sa­maan ai­kaan tu­lo­e­ro­jen pe­lä­tään kas­va­van. Tämä he­rät­tää ky­sy­myk­sen vuo­si­sa­to­jen saa­tos­sa ker­ty­neen tek­no­lo­gi­sen ja älyl­li­sen pe­rin­nön ja­ka­mi­ses­ta. Tär­ke­ää oli­si pu­hua sii­tä, mi­ten tu­lon­ja­ko hoi­de­taan di­gi­ta­li­saa­ti­on ja to­den­nä­köi­sen suur­työt­tö­myy­den ai­ka­kau­del­la ja mi­ten so­si­aa­li­tur­va­jär­jes­tel­mäs­sä voi­daan ot­taa huo­mi­oon se työn mo­ni­nai­suus, jon­ka esi­mer­kik­si alus­ta­ta­lous te­kee mah­dol­li­sek­si.

Lop­pu­jen lo­puk­si on mel­ko sa­man­te­ke­vää, mi­ten pe­rin­nön ja­ka­mi­sen pe­rus­teet muo­toil­laan. Olen­nais­ta on, et­tä pi­de­tään huo­li myös niis­tä, joil­la ei ole mer­kit­tä­viä edel­ly­tyk­siä kar­tut­taa tuo­ta pe­rin­töä. Yh­teis­kun­ta­rau­hal­la on hin­tan­sa – ih­mi­sar­vol­le sitä ei voi mää­ri­tel­lä.

JUHA SEP­PÄ­LÄ