Hy­vä­ne ai­ka, ol­laa al­ka­mas jo tou­ko­kuu toist viik­koo, joka päät­tyy ÄI­TEI­PÄI­VÄÄ, mut stää en­ne o jo viik­ko­py­hä HE­LA­TORS­TAI, joka sit sa­mal o Eu­roop­pa-päi­vä­ki, niät kyl juh­li­mist pii­saa, nin­ko muu­ten­ki täl­läi kev­vääl pruu­kaa. Kaik­ki tul­lee sa­mal kert­taa, mone sort­ti­set ke­mut ja kev­vää ko­hi­nat muu­ten­ki. Or­vok­kei mää­ki jo is­tu­ti, ko ne tua nii kev­vää tun­tuu ja sit sin­nit­tel­lee, vaik tu­lis­ki yä­pak­kast nin­ko o lu­vat­tu. Ha­vut eril­lai­sis ruu­kuis, pa­rois ja loo­ris näyt­tää ny nii ku­lah­tan­neilt tal­ve jäl­kee, et osa jo sil­put­tii­ki ton pus­kai juu­ril, mut osa jäi viä al­ka­val vii­kol­lek­ki. Pak­kaa tua jak­sa­mi­ne ole­maa hiuk­ka kor­til, nin­ko en­ne sa­not­tii. Mik­kää ei sil­ti noit kev­vää tre­ko­li­hom­mii juur­ka voit, ko au­rin­ko koht kev­vääl an­taa uut voi­maa, niät oi­kee tun­tuu luis ja yti­mis ja var­sin­ki hyvä mi­ä­le pi­hal hää­rää­mi­sest tun­tuu saa­va. Tart­tee vaa tun­tee it­tes ja hää­rät voi­mais muk­kaa sil­lai et vä­lis­täi flät­tää it­tes kei­nuu is­tuu ja naut­tii ai­kaa­saan­nok­sis­tas, ko kuka se kis­sa hän­nä nos­taa, muk­ko kis­sa it­te.

Kis­sast puh­hee ol­le yh­ten aa­mun len­kil ol­tii läh­rös ja tos ran­ta­ti­äl näh­tii ketu köm­pi­vä ran­nas äy­rääst yl­löös ja jot­tai sil oli suus. Tai­si kraa­pat föl­liis ran­nas vis­tai­le­va tel­kä, ko toi­sel siin jo­jel oli ka­ma­la hätä. Niit o telk­kii siin ol­lu us­seem­pi­ki ja jot­tai sank­ki­naa­ki päi­vit­täi. Ket­tu oli tosi kesy ja tuli viä ta­kas toi­sen­ki ker­ra huu­liis kli­va­te, mei­nas vis­sii et oli­ki hyvä mes­ta. Haus­kaa oli nähr sem­mo­ne­ki et jout­sen joh­ti mel­kost han­hi­au­raa ja iha su­las so­vus ja hil­jak­sel­les men­tii. Muu­te au­roi o kyl men­ny mel­ko­ses­ti, nin­ko tä­nä­aa­mu­nak­ki ja sa­toi lin­tui sa­mal kert­taa. Ko­vas­ti mo­nel plas­sil o jo kir­jo­si­ap­po­ki tul­lu, mut­tei viä meil ja stää ko­vas­ti var­ro­taa.

Jaa ni, luji ei­le siit sa­vo­laisf­li­kast, joka väi­tös­kir­jas oli vär­kän­ny täält SAM­KIS teh­ry tut­ki­muk­ses muk­kaa meist van­huk­sist tai mei­hi liit­tye ny kum­min­ki ja tosi vik­ti­sest ai­heest sa­nos­ko et ole­mat­to­mist ter­veys­tar­kas­tuk­sist. Häne sa­no­jes muk­kaa ikäih­mi­set sin­nit­tel­lee ko­ton vail ter­veys­tar­kas­tuk­sii. Erel­lee siin Elo Miko haas­tat­te­le­ma tut­ki­ja vii­saas­ti to­tes et mm. ris­kei en­nalt eh­kä­sy o vä­häst ja pa­rem­min­ki vaa sam­mu­tet­taa tu­li­pa­loi eli sil­lai hoi­re­taa jo puh­jen­neit sai­rauk­sii. Niim­pä!! Ol­laan­ki ih­me­tel­ty muu­te, ko meit yli kah­rek­sa­kymp­pi­sii ei ol mis­sää vai­hees tut­kit­tu, mut o meit nu­a­rem­pii tut­tui, jok­ka o pääs­sy tai käs­ket­ty tut­ki­muk­sii, mut­tei ne ol ti­än­ny et kui? Ny seki as­ja klaa­raan­tu. Sää­ke­ris­ti ovat ol­leet tut­ki­muk­ses fö­lis. On­nit­te­lut väi­tös­kir­jast!

Täm­möst ny täl kert­taa ja sit ens­vii­kol iha uu­ret fun­tee­raa­mi­set taas mi­ä­les, ko sil­lo sit ti­ä­re­tää mil­lai eu­ro­vii­suis käy ja jou­ru­taa­ko kok­kee my­ä­tä­häp­peet? Hii­re­kor­vai av­ve­tes oi­kee on­nel­list ja mu­ka­vaa ÄI­TEI­PÄI­VÄÄ kai­kil lu­ki­joil…

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos