Just juu, tom­most sa­non­taa kans tääl­läp­päi pruu­ka­taa käyt­tää, ko oi­kee o jot­tai häm­mäs­ty­ny. Meil jo­ka­sel tai­taa ain sil­lo täl­lö tul sem­mo­sii try­kei. No täs yh­ten aa­mun len­kil ih­me­tel­tii is­soo pe­ru­na­maat, jon­ka mu­ak­kaust, is­tu­tust ja pääl tu­le­mist ol­laa mi­ä­le­kiin­nol seu­rat­tu. Es­tiks näyt­ti silt, et is­tu­tuk­ses olis jää­ny siin reu­nas ai­ka­lai pe­ru­noit pin­taa, mut kyl sit kum­min­ki oi­kee hy­vä­nä­köst pe­ru­na­ruu­su­ket si­ält nou­si. Ja sit se mist ol­tii äl­li­käl ly­ä­tyi, ko ne kaik­ki pin­taa nous­seet oli val­la tul­lu rus­keiks. Kui? Ei tääl pak­kas­tak­ka sun­ka en­nää ol ol­lu ei­kä luu­lis kui­vuu­ren­ka niit hai­tan­nee. Ei ai­na­ka se van­ha sa­non­na muk­kaa, ko kuu­luu: et­tei pe­ru­nat vet tart­te ko kei­tet­täis. Ei ol näh­ty ket­tää jolt olis ky­syt­ty, et ny sit vaa var­ro­taa mitä tu­le­ma pit­tää seu­raa­vaks?

Vii­meks tai­si lu­vat reis­su­ter­vei­sii­ki ja niit kyl pii­sais­ki, ko es­tiks ol­tii isol link­ku­ril Ko­tei pu­a­lest yh­ris­tyk­se Um­pi­mäh­kä­reis­sul mm. Kos­ke­kor­val, Vaa­sas ja Raip­pa­lu­a­ros. Eri­no­ma­ses­ti ree­ra­tul mat­kal o nii mu­ka­va ol fö­lis, ko kaik­ki lu­a­naa ja op­paat pit­tää mu­ret siit, et jo­ka­ki­ki­ne saa jot­tai. Täs­sä­ki muu­te vois käyt­tää sa­non­taa et o vä­lis­täi iha äl­li­käl ly­ä­ty. Koko reis­su aj­jaa tun­tu silt, et jo­ka­pu­al kesä oli pi­rem­mäl ko tääl meil. Raip­pa­lu­a­ro nii­tyt ja pel­lot kuk­ki iha kel­ta­se­nas niit­ty­lei­nik­kii ja tre­ko­leis nii sy­re­nik­ko alp­pi­ruu­suk­ki oli jo iha täy­res ku­kas tai mel­kei jo ohi­ki. Jos­sai sem­mo­ses til­pe­höö­ri­tai­vaas­ki poi­ket­tii, jos oli mah­rol­list os­taa mel­kei vaik mitä si­kä­läis­te kä­si­ty­ä­läis­te tee­le­myk­sii. Mee opas­ki sano sin jät­tä­nees sa­mal kert­taa kas­sil­li­se sa­vi­töi­täs myyn­tii. Raip­pa­lu­a­ro 1700 lu­vul py­kät­ty kirk­ko oli upee. Kos­ke­kor­val vä­ke­vii vaa näh­tii tai saa­tii me sen­tää mais­taak­ki talo munk­kei töh­näs ina trop­pii, mut munk­kei sy­ä­mäl ei kuu­lem­ma ju­a­vuk­sii tul, vaik kui förs­täis us­seem­man­ki pop­sii...

Eu­ras ja siin liki ym­pä­ris­tös sit pu­a­les­tas ol­tii ko­ti­seu­tu­reis­sul kamp­raa­tei kans ihas­te­le­mas eril­laist kult­tuu­rii, nin­ko esim Aal­lo te­ras­si­tal­loo kaik­ki­nes ja si­kä­läist tai­ret. Poi­ket­tii Nau­ra­vas lo­hi­käär­mees­ki, mak­ka­ra­maa­ka­reit­te pu­ti­kis ja huus­hol­li­pa­pe­ri­va­ras­too täy­ren­tä­mäs siin mat­ka var­rel. Sy­ä­mi­ne ja tryki pys­sää­mi­set o ain pai­kal­las pas­se­lis ti­lan­tees ja nii, et pää­see ih­hai­lee pai­kal­list lu­an­too­ki, nin­ko me siäl ent­ti­se Py­hä­jär­vi-ins­ti­tuu­ti sau­na­ran­nas ja alp­pi­ruu­su­met­täs teh­tii. Kyl ko­ti­maas o pal­jo kat­tel­tav­vaa, ni­ät­tei tart­tee hin­kuu yh­tää ul­ko­mail. Len­to­näy­tös Po­ris näky meil iha tän om­maa ran­taa ja kuu­lu kum­min­ki mut­tei häi­rin­ny. Hiuk­ka viä mit­tu­maa­rist­ki al­ka­val vii­kol, en­ne­ko tila lop­puu. Mei­kä­läi­se ju­han­nus men­nee jo sem­mo­se ly­hen­ne­ty kaa­va muk­kaa, mut pe­rin­teist ei sil­ti tin­kit, mut niist sit enem­mä, ko taas värk­kää jut­tuu vii­ko pääst. O lu­vat­tu oi­keen­ki läm­mint mit­tu­maa­rii, mut näh­rää sit kui käy?. Nau­ti­taa kaik­ki siit mitä suvi par­haim­mil­las an­taa...