Sil­lai se vaa o, et noit lys­tik­käit sa­noi put­kah­tel­lee fra­mil iha ta­val­li­ses puh­hees, mut an­nas ol, ko oi­kee fun­tee­raat jot­tai tart­te­maas san­naa, ni ei sit mil­lää en­ne­ko vast tryki pääst. Kyl seki siin sää­ke­ris­ti pant­taa, ko nyte pa­kos­tak­ki ki­ä­li ja mur­re siin sa­mal kel­ve­nee ja har­vi­nai­sem­pii sa­noi jää val­la pois, vaik kui förs­täis­ki niit vil­jel. Voi ol hy­vin­ki ja on­ki, et mu­al­lak­ki kyl käy­te­tää tätä sum­ma­mu­ti­kas san­naa, mut­tei hait­taa yh­tää. Ei­kä se eres tair mur­re­sa­noi­hi kuu­luuk­ka, mut mu käy­tös­sä­ni se mei­nin­ki et ote­taa ai­het mist mil­lon­ki mi­ä­lee tul­lee ja sil­lai nin­ko sat­tu­moi­si o just sum­ma­mu­ti­kas.

Tai­si vii­meks iha lu­vat kuu­lu­mis­sii PO­RIS fii­ra­tust SU­A­MI ARE­NAST ja JA­ZEIST, mut ai­ka väh­hii jäi mei­kä­läi­se tu­tus­tu­mi­ne kum­paan­ka. Hen­kes kyl ole ol­lu fö­lis ihan­ki suu­rel sy­räm­mel ja naut­ti­nu Pori saa­mast hu­a­mi­ost ker­ran­ki eres yh­rel vii­kol vu­a­res. Tääl me ol­laa nin­ko her­ra kuk­ka­ros van­ha sa­non­na muk­kaa muu aj­jaa sit taas, mut an­nas ol ko hiuk­ka ai­ka kul­luu, ni kyl koko Sa­ta­kun­ta täs tul­lee kuu­lem­ma saa­maa suit­su­tust mo­nel­lak­ki ta­val, niät koko Su­a­mi hu­a­maa meen­ki tääl ole­va iha koko vu­a­ti­ses­ti. Al­ku­vii­kol sää su­a­si tän tul­leit iha hel­teel­läk­ki, niät jo­kus­te naa­mast sai jo luk­kee et” kyl tää ny jo pii­sais”. Sem­mo­sen iha­nan su­vi­päi­vän meki Pori ki­ar­rost teh­tii ja kaik­kee näy­til ole­vaa vah­rat­tii sem­mo­ses kä­ve­ly­faart­tis, jota mi­ä­het pruu­kaa. Näh­tii ja ol­tii nä­ke­mä­ti, mut tu­li­pas as­jak­ki hoi­ret­tuu siin sa­mal ja tut­tui­ki mor­jes­tet­tuu. Rin­ki päät­ty sit ran­nas ole­vaa Äs­säi ra­vin­tol­laa sy­ä­mää oi­kee hyvä lou­nas ja tuli siin kor­kat­tuu sa­mal kys­sei­ne plas­si ja iha mal­li­kel­po­seks to­ret­tii­ki ekal poik­kee­mi­sel.

Miäs erel­lee toi­pi­laan ei sit en­nää jak­sa­nu Kir­vat­sii as­tik­ka, niät ei muk­ko kot­tii tel­kust syy­nää stää Kan­kaa mo­nu­men­ti pal­jas­tust. Tosi fii­nilt täl­läi me­ri­ast näh­tyn vai­kut­taa ens­nä­ke­mält, mut pai­ka pääl se tart­tee nähr, en­ne­ko oi­kees­ti os­saa värt­tee­rat. Ja sit al­ko­ki se jat­ku­va sat­tee tri­put­ta­mi­ne joka ai­noost mus­tast pil­vest. Vet tuli ajot­tai iha saa­vist kaa­tai ja meen­ki sa­re­mit­ta­ri oli pi­ri­pin­nas tai mel­kei vois san­noo et kuk­ku­pääl. Ei täs ol aut­ta­nu, ko vet­tää kum­mi­saap­paat jal­kaa ulos men­nes ja hyvi avii­seit­te muk­kaa näyt­tää jaz­kan­sa­ki täl­läy­tyn­nee sat­tee va­ral. Se har­mi vaa, et oli sat­tee li­säks nii kal­seet ja rank­kast, et ai­na­ki van­hem­mat ih­mi­set jät­ti su­a­si­ol me­ne­mät it­tees kyl­mää­mää. Sat­teest hu­a­li­mat ole kyl ui­mas omas ran­nas käy­ny, mut ai­ka har­vas o vii­me päi­vin kyl ui­ma­rit muu­te ol­lu. Mah­ta­va sat­tee­kaa­ri oli yh­ten aa­mun ai­ka­si ja mää­ki yä­pai­ral­las kävi siit ot­ta­mas pot­ret­tii ja hi­a­noi tu­li­ki. Pääs­ky­sii ja ter­vik­sii o ol­lu tääl tosi pal­jo ja leh­to­ko­ti­loit kyl kans har­miks tos ran­ta­ti­äl koht­ko sat­taa. Näil men­nää taas ens­viik­koo ja muis­te­taa et ko­ro­na vaa­nii erel­lee...