SV Juk­ka Sil­vast

Niin, kuka Aki Ruot­sa­la? Ke­vääl­lä hän oli Me­ri­kar­vi­an ke­hit­tä­mis­pääl­lik­kö, jou­lu­kuun alus­sa jo lii­kun­nal­li­se­na kun­ta­na tun­ne­tun Kuor­ta­neen elin­kei­no­vas­taa­va.

Ruot­sa­la on hän, joka ke­säl­lä oli ko­hun kes­ki­ös­sä, kun Pori Jaz­zil­le va­lit­tiin toi­mi­tus­joh­ta­ja ja ero­tet­tiin hä­neen lii­tet­ty­jen ho­mo­nä­ke­mys­ten vuok­si.

Hän on se, joka al­ku­syk­sys­tä va­lit­tiin Rau­man kau­pun­ki­ke­hi­tys­joh­ta­jak­si, mitä työ­tä hän ei ot­ta­nut vas­taan.

Rau­man kau­pun­gin­joh­ta­ja Kos­ki koki hä­net ima­go­ris­kik­si, luot­ta­mus­hen­ki­löt ha­lu­si­vat hä­net kau­pun­kiin.

– Kii­tos Rau­man luot­ta­mus­hen­ki­löil­le, kun he oli­vat tosi sel­kä­ran­kai­sia pää­tök­ses­sään. Täy­tyy ot­taa lak­ki pääs­tä. Heil­lä oli ky­kyä ja val­miut­ta sei­soa aja­tus­ten­sa ta­ka­na.

Ruot­sa­la val­mis­tuu kaup­pa­tie­tei­den mais­te­rik­si Tu­run yli­o­pis­ton kaup­pa­kor­ke­a­kou­lun Po­rin yk­si­kös­sä.

– Olen juu­ri jät­tä­nyt gra­dun kun­tien elin­kei­no­joh­ta­mi­ses­ta ja tu­lok­sis­ta käy il­mi, et­tä työn­te­ki­jäl­lä täy­tyy ol­la eh­do­ton luot­ta­mus ja työ­rau­ha or­ga­ni­saa­ti­os­sa. Se on eh­do­ton poh­ja, jot­ta täs­sä työs­sä voi­si on­nis­tua. Ja kun täs­tä ei ol­lut var­muut­ta, se oli­si ol­lut it­sel­le­ni­kin ris­ki, hän tä­nään poh­tii.

Per­he nou­si Ruot­sa­lan maa­il­mas­sa ra­haa ja uraa tär­ke­äm­mäk­si.

– Per­he on ol­lut mi­nul­le ai­na hir­ve­än tär­keä, ja ke­sän mels­kei­den kes­kel­lä per­heen roo­li on vain ko­ros­tu­nut. Meil­lä on pie­ni ty­tär, ja iso­van­hem­mat Poh­jan­maal­la. Hei­dän roo­lin­sa on iso asia meil­le.

Ruot­sa­la huo­maut­taa, et­tä po­liit­ti­ses­ta ak­tii­vi­suu­des­ta ja kris­til­li­ses­tä va­kau­muk­ses­ta hän on ai­na ker­to­nut työ­nan­ta­jal­la avoi­mes­ti en­nak­koon. Hän on ol­lut edus­kun­ta-avus­ta­ja­na, eh­do­kas edus­kun­ta­vaa­leis­sa, kun­nan­val­tuu­tet­tu­kin ja edel­leen Suo­men Kris­til­lis­de­mok­raat­ti­sen puo­lu­een puo­lu­e­val­tuus­ton pu­heen­joh­ta­ja.

– Olen jät­tä­nyt sen työ­nan­ta­jan pää­tet­tä­väk­si, mi­ten he suh­tau­tu­vat tä­hän.

Ryh­tyy­kö eh­dol­le ke­vään edus­kun­ta­vaa­leis­sa Vaa­san vaa­li­pii­ris­sä, on päät­tä­mät­tä. Jos poh­din­ta-ai­ka ei rii­tä, se kuu­lem­ma ei vaan rii­tä ja sil­lä sel­vä.

Ruot­sa­la ko­kee, et­tä ny­kyi­ses­sä yh­teis­kun­nal­li­ses­sa kes­kus­te­lus­sa ei ai­na ha­lu­ta ym­mär­tää tois­ta ih­mis­tä, ei­kä asi­ois­ta pys­ty­tä enää kes­kus­te­le­maan sa­man pöy­dän ää­res­sä kiih­kot­to­mas­ti.

– Ih­mi­set ei­vät osaa kä­si­tel­lä eri­lai­suut­ta ai­dos­ti.

Hä­nen mie­les­tään on va­paut­ta­vaa elää ko­toi­ses­sa poh­ja­lai­ses­sa kes­kus­te­lu­kult­tuu­ris­sa, jos­sa ei tar­vit­se jän­nit­tää, ym­mär­tä­vät­kö ih­mi­set vies­ti­si.

– Poh­ja­lais­taus­tai­se­na sa­noi­sin, et­tä meil­lä on ihan sa­mat eväät kai­kil­la kun syn­nym­me. Sa­ta­kun­ta­lai­sil­ta eh­kä voi­si toi­voa vä­hän enem­män us­koa omaan it­seen­sä ja luot­ta­mus­ta naa­pu­riin, niin seu­dul­la on po­ten­ti­aa­lia vaik­ka kuin­ka ja mi­hin vaan.

Ke­sään liit­tyi poik­keuk­sel­li­nen kohu ja jul­ki­suus.

– Ei on­nel­li­suu­te­ni ra­ken­nu jat­kos­sa­kaan tä­män ta­pais­ten asi­oi­den poh­jal­ta tai mää­rit­te­li­si iden­ti­teet­ti­ä­ni.

– Jos jo­tain hy­vää ke­säs­tä ha­lu­aa ha­kea, niin tämä oli myös tes­ti me­di­a­ko­hus­ta, ko­vaan präs­sin jou­tu­mi­ses­ta ja mi­ten it­se sii­hen re­a­goin. Tämä on ar­vo­kas­ta tie­toa jat­koa aja­tel­len. Ja jos tämä on opet­ta­nut jo­tain, on sen, et­tä ys­tä­viä löy­tyy, ei­kä tar­vit­se ol­la yk­sin.