Kat­ri Mä­en­pää

Em­mi Ro­sen­bo­min ja Har­ri Kau­ko­suon kol­mi­lap­si­ses­sa per­hees­sä riit­tää vi­li­nää. Eka­luok­ka­lai­nen Ee­vi ja juu­ri kuu­si vuot­ta täyt­tä­vä Nooa jut­te­le­vat äi­din kans­sa keit­ti­ös­sä. Per­heen kuo­pus, 10 kuu­kau­den ikäi­nen Nuut­ti leik­kii isän­sä kans­sa olo­huo­nees­sa. Isom­mat lap­set ker­to­vat in­nois­saan, mil­lai­nen äi­ti Em­mi on.

– Äi­ti on hie­no, Nooa sa­noo.

– Mei­na­sin sa­noa, et­tä äi­ti on her­kul­li­nen, Ee­vi puo­les­taan nau­raa.

– Mut­ta hän on iha­na ja ra­kas, tyt­tö jat­kaa.

Em­mi Ro­sen­bom on ai­na tien­nyt ha­lu­a­van­sa per­heen. Hän ker­too, et­tei ole kos­kaan haa­veil­lut mat­kus­te­lus­ta tai uras­ta.

– Mi­nus­ta on ai­na tun­tu­nut sil­tä, et­tä mi­nul­la riit­tää rak­kaut­ta ja­et­ta­vak­si ja olen ha­lun­nut pe­rus­taa per­heen nuo­re­na. Olin 20-vuo­ti­as, kun Ee­vi syn­tyi.

Em­mi Ro­sen­bom on myös Rak­kau­del­la, Äi­ti -blo­gin kir­joit­ta­ja. Blo­gis­sa Em­mi ja­kaa re­hel­li­ses­ti ja avoi­mes­ti aja­tuk­si­aan äi­tiy­des­tä ja lap­si­per­heen ar­jes­ta.

– Aloi­tin blo­gin, kun odo­tin Noo­aa. Kun äi­tiys­lo­ma al­koi, mi­nus­ta tun­tui, et­tä tar­vit­sen jon­kin ihan oman ju­tun. Aluk­si kir­joi­tin pal­jon odo­tu­sa­jas­ta sekä mui­ta vau­va­jut­tu­ja.

Vuo­sien ai­ka­na blo­gin lu­ki­ja­mää­rät ovat kas­va­neet. Em­mi us­koo, et­tä kir­joi­tuk­set tar­jo­a­vat ver­tais­tu­kea muil­le sa­mas­sa ti­lan­tees­sa ole­vil­le. Hän kir­joit­taa muun mu­as­sa ime­tyk­ses­tä, haas­teis­ta las­ten nuk­ku­mi­ses­sa ja uus­per­heen ar­jes­ta.

– Vuon­na 2020 koim­me koh­tu­kuo­le­man. Sii­tä kir­joi­tin pal­jon nii­hin ai­koi­hin. Me­ne­tyk­ses­tä ker­to­mi­nen ja su­run lä­pi­käy­mi­nen toi pal­jon lu­ki­joi­ta. Yh­den lap­sen me­net­tä­mi­nen on muut­ta­nut myös omia aja­tuk­sia äi­tiy­des­tä. Nuo­rem­pa­na mie­tin, et­tä kol­me las­ta on so­pi­va mää­rä. Nyt ajat­te­len, et­tä eh­kä jos­sain vai­hees­sa voi­si tul­la vie­lä yk­si.

Em­min suh­de omaan äi­tiin on lä­hei­nen. He ovat lä­hes päi­vit­täin te­ke­mi­sis­sä.

– Äi­ti oli yk­sin­huol­ta­ja mi­nul­le ja 1,5 vuot­ta nuo­rem­mal­le sis­kol­le­ni. Hän on ai­na ol­lut läm­min ja hyvä äi­ti. Yri­tän nyt it­se toi­mia sa­mal­la ta­val­la. Ky­syn hä­nel­tä neu­voa ja mie­li­pi­det­tä mo­niin asi­oi­hin edel­leen.

Vau­va­vuo­si on usein lap­si­per­heis­sä rank­ka. Em­mi myön­tää, et­tä heil­lä­kin on ol­lut haas­tei­ta. Eni­ten hän­tä jän­nit­tää, kun työt taas ke­säl­lä al­ka­vat ja Nuut­ti aloit­taa päi­vä­ko­din.

– Olen par­tu­ri-kam­paa­ja ja olen jo nyt työs­ken­nel­lyt sil­loin täl­löin, kun mies on ol­lut ko­to­na. Vaik­ka en heti ke­säl­lä aloi­ta töi­tä täys­päi­väi­ses­ti, olen asi­aa stres­san­nut etu­kä­teen.

Suu­rim­mat haas­teet äi­ti­nä ole­mi­ses­sa liit­ty­vät Em­mi Ro­sen­bo­min mu­kaan riit­tä­mät­tö­myy­den tun­tee­seen.

– Kos­ka Nuut­ti on vau­va, hän tar­vit­see pal­jon huo­mi­o­ta. Vä­lil­lä mie­tin, olen­ko an­ta­nut yh­tä pal­jon ai­kaa ja huo­mi­o­ta myös kah­del­le isom­mal­le.

Pa­ras­ta äi­tiy­des­sä sen si­jaan on las­ten on­nen ja ilon nä­ke­mi­nen.

– Lo­pul­ta se on ai­ka pie­nis­tä asi­ois­ta kiin­ni. Hil­jat­tain Ee­vi sai kou­luun vä­li­pa­lak­si pork­ka­noi­den si­jaan mys­li­pa­tu­kan ja olin hä­nen mie­les­tään maa­il­man pa­ras äi­ti.