A-
A+
"Taisin ihan jo mopoikäisenä hurahtaa näihin amerikkalaisiin autoihin. Siitä asti se on ollut unelmissa."
Ari Anteroinen
Raumalaisella Kai Lehtisellä on Voiluodolla talleissaan kaksi jenkkiautoa ja pihalla pressun alla vielä kolmaskin.
Ensimmäinen harrasteautonsa, Buick Century, on priimakunnossa ja kohta yhtä komeaan kuntoon saadaan vuosimallia 1973 oleva Ford T5.
– Näitä on rakennettu Amerikassa vuosina 1966–79. Niitä on viety Saksaan, Lehtinen kertoo.
Auto näyttää kovasti Ford Mustangilta, mutta Saksassa ei Mustang-nimeä saanut käyttää, koska se oli suojattu.
– Saksalaiset keksivät sitten, että se on T5. Konepellin alta löytyy Kölnin leima, että se on Saksassa muutettu. Autossa on myös hieman alustan muutoksia ja mittari on muutettu näyttämään kilometrejä.
Sininen avomallinen T5 on ollut Lehtisellä viime syksystä lähtien.
– Tuli vaihtokaupassa Helsingistä. Vaihdettiin Plymouth Barracudaan. Tämä on vähän sellaista piiri pieni pyörii -touhua.
Parhaillaan Lehtinen tekee Fordin huoltoa ja tähtäimessä on päästä vappuajelulle.
– Nesteet on vaihdettu, käyty venttiilit läpi ja säädetty sytytystä. Öljyt pitää vielä vaihtaa sekä jäähdytysnesteet. Säädellään sitten vielä vähän sytytystä, kun ajossa nähdään, kuinka moottori käyttäytyy, Lehtinen luettelee.
Kuinka hyvin harrasteautoihin saa varaosia? Vai onko se salapoliisityötä?
– Kyllä näihin aika hyvin varaosia saa. Tässäkin on ihan Fordin perustekniikkaa. Ei ole ollut ongelmia, Lehtinen vastaa.
Kuinka raumalainen metallialan yrittäjä on aikanaan hurahtanut autoharrastukseen?
– Taisin ihan jo mopoikäisenä hurahtaa näihin amerikkalaisiin autoihin. Siitä asti se on ollut unelmissa. Sitten kun viisikymmentä ja risat täytti, niitä alkoi tulemaan. Ensin tuli Buick, sitten Chevrolet, Plymouth Valiant ja nyt on tämä T5, kertaa Lehtinen.
Autoharrastajilta on aina ollut tapana udella, tuleeko laskettua työtunteja ja budjettia, kun autoja laitetaan viimeisen päälle hienoon kuntoon?
– Eipä tule kumpaakaan oikein laskettua, Lehtinen naurahtaa.
– Välillä se yllättää, kun pitäisi jotain hankkia. Se vie kyllä niin mukanaan.
Lehtinen pärjäilee konepellin alla aika lailla yksinään, eikä apuja ole juurikaan tarvittu.
– Jos jotain kysyttävää tulee, niin sitten soitellaan kavereille. Ei ehkä ihan kaikessa ilman jeesiä pärjää.
Mitä läheiset ja kaverit ovat olleet miehen harrastuksesta mieltä?
– Eipä ole mitään negatiivista kuullut. Rouvakin on ihan tyytyväinen, kun olen välillä täällä autotallissa. Ja sitten kun auto on valmis ajoon, niin kyllä hän innokkaasti kyytiin tulee.
Pihalta löytyy muitakin ajoneuvoja kuin amerikanrautoja.
– No joo, työ- ja perheautot ovat erikseen.
Palataan vielä Fordiin. Nyt kun bensiinin hinta on todella korkealla, onko Kai Lehtisellä tietoa, paljonko Ford T5 kuluttaa menovettä?
– Ei mitään aavistusta. Kai se sadalla menee joku 15–20 litraa. Se riippuu vähän siitä, kuinka painava kenkä on, Lehtinen tokaisee.
Monilta autoiljoilta on kysytty, missä menee bensan hinnan kipuraja. Onko tässä harrasteautoilussa sellaista lainkaan?
– Täytyy kyllä todeta, että itselläni ei ainakaan ole. Jos bensa alkaa maksamaan 10 euroa litra, niin sitten saa auto jäädä talliin. Kai se kolme euroa alkaisi olla maksimi. Vuosittaiset kilometrimäärät ovat kuitenkin aika vähäisiä, mitä nyt vähän joitain cruising-ajoja.
Vapunaattona Kai Lehtinen ja muut raumalaiset cruisailevat reitillä, joka alkaa Otanlahden Rantatalolta 15.30. Kaupunkikierroksen jälkeen letka suuntaa kohti Lapin Teboilia, jossa ollaan 16.30. Sieltä proukkaan liittyy lisää väkeä ja matka jatkuu Euraan, josta lähdetään 17.30 kohti Köyliön Lallintalon vappubileitä.