Teks­ti ja ku­vat: Pau­lii­na Vil­pak­ka

Ris­to Ku­ja­mä­ki, Timo Saa­ri­nen, Rai­mo Kos­ten­sa­lo, Erk­ki Tei­ka­ri, Ant­ti Ki­vi­pu­ro ja Pent­ti Ruu­su­nen kun­toi­le­vat Po­rin ui­ma­hal­lil­la maa­nan­tai­sin. Niin he ovat teh­neet jo iät ja ajat. Pe­rus­ta­ja­jä­sen Ku­ja­mä­ki vuo­des­ta -72 as­ti.

– Po­riin oli juu­ri val­mis­tu­nut uu­si ui­ma­hal­li. Tuli aja­tus, et­tä men­nään sin­ne kun­to­sa­lil­le ja va­ra­taan oma vuo­ro. Kas­sa ky­syi, mil­le ni­mel­le lai­te­taan. Kat­sel­tiin toi­si­am­me ja lau­sut­tiin sii­nä sit­ten syn­ty­sa­nat: ”Kun­to -72”, Ku­ja­mä­ki ker­too.

Nuo­ruu­den vuo­si­na pai­no­ja nos­tel­tiin to­sis­saan, ja eri­tyi­ses­ti penk­ki­pun­ner­ruk­ses­sa oli voi­tet­ta­va ka­ve­rit. Ai­ka­naan jo­kai­nen nos­ti pen­kis­tä tois­ta­sa­taa ki­loa.

Sa­lin jäl­keen käy­tiin ui­mas­sa. Van­has­sa ui­ma­hal­lis­sa ei ol­lut hie­ro­via suih­ku­ja ja höy­ry­sau­no­ja niin kuin ny­kyi­ses­sä. Vain 25 met­ri­nen al­las, hyp­py­al­las ja kyl­mä­al­las.

Tree­nin päät­teek­si Kun­to -72 piti jäl­ki­löy­lyt ui­ma­hal­lin kant­tii­nis­sa. 70-lu­vul­la siel­tä sai vie­lä kol­mo­so­lut­ta, ja kyy­ti­po­jak­si mak­ka­raa.

Mi­hin­kään re­kis­te­riin mies­ten kun­toi­lu­seu­raa ei ole lai­tet­tu, mut­ta sil­lä on sil­ti oma ra­has­ton­hoi­ta­jan­sa. Mui­ta­kin mie­len­kiin­toi­sia toi­mi­hen­ki­löi­tä seu­ras­ta löy­tyy, ku­ten ”pää­al­pak­ka, pää­kam­pi­ak­se­li ja tai­tei­li­ja Su­ti­nen.” Huu­mo­ri on ai­na ol­lut kai­kes­sa te­ke­mi­ses­sä läs­nä. Kun joku ky­syi, mah­tai­si­ko pääs­tä mu­kaan kun­toi­lu­po­ruk­kaan, hä­nel­le esi­tet­tiin vas­ta­ky­sy­mys: ”kes­tät­kö pot­tui­lua?”

Kun­to -72 ei ole suin­kaan huo­leh­ti­nut pel­käs­tä ruu­miin ter­vey­des­tä, vaan myös mie­len. To­ve­ruk­set ovat viet­tä­neet lu­ke­mat­to­mia sau­nail­to­ja, joi­den jää­mis­tö­nä edel­leen nur­kis­sa pyö­rii sa­to­ja lau­lun­sa­no­ja.

Mat­kail­leet­kin he ovat ul­ko­mail­la ja Suo­mes­sa. Ke­säi­sin teh­tiin pit­kiä pyö­rä­ret­kiä, muun mu­as­sa Po­ris­ta Iso­jo­en Lau­han­vuo­reen. Yl­ly­tys­hul­luin pyö­räi­li sata ki­lo­met­riä ku­mi­saap­paat ja­las­sa yk­si­vaih­tei­sel­la pol­ku­pyö­räl­lä. Tem­pauk­ses­ta ei sel­vit­ty il­man sai­raa­la­reis­sua, mut­ta nyt sitä voi jo muis­tel­la hy­mys­sä suin.

Kun­to -72:n mu­kaan kun­toi­lu­har­ras­tuk­sen yl­lä­pi­tä­mis­tä ede­saut­taa se, et­tä sil­le on joka viik­ko mää­rät­ty ajan­koh­ta. Heil­le se on jo vuo­si­kau­det ol­lut maa­nan­tai, vaik­ka kel­lo­na­jat ovat mat­kan var­rel­la vaih­del­leet. Muu elä­mä on jär­jes­tet­ty sen ym­pä­ril­le.

Kun­toi­lun li­säk­si har­ras­tuk­sen pa­ras­ta an­tia ovat tie­ten­kin hy­vät ka­ve­rit. He ovat tär­kei­tä edel­leen, kun ikää ker­tyy. Al­ku­pe­räi­sis­tä jä­se­nis­tä on jou­dut­tu hy­väs­te­le­mään jo seit­se­män. Ryh­mäs­sä on näh­ty syö­pää ja muis­ti­sai­raut­ta­kin. Kun on koit­ta­nut se ai­ka, et­tei sai­ras­tu­nut ole enää voi­nut käy­dä kun­toi­le­mas­sa, sil­loin ryh­mä­läi­set ovat käy­neet hän­tä ko­to­na ter­veh­ti­mäs­sä ja lau­les­ke­le­mas­sa van­ho­ja lau­lu­ja.

– Ka­ve­ri on ai­na ka­ve­ri, mie­het to­te­a­vat.