Vesa-Pek­ka Jär­ve­lä

Aloit­ta­jan roo­li on fes­ta­reil­la­kin haas­ta­va. Ko­ke­mus kui­ten­kin yleen­sä aut­taa. Kir­vat­sin Jy­tän kel­lo 16.30 käyn­tiin pol­kai­se­val­ta The Firs­til­tä ei ko­ke­mus­ta puu­tu. Leif Ki­vi­har­jun luot­saa­ma kon­ka­ri­bän­di on yk­si Suo­men pit­käi­käi­sim­mis­tä yh­ty­eis­tä.

– Het­ki on var­mas­ti hie­no. Olem­me Lok­ki­la­val­la unel­ma­pai­kal­la. Pää­sem­me kork­kaa­maan ko­va­ta­soi­sen ta­pah­tu­man. Ma­te­ri­aa­lia riit­tää, mut­ta har­kit­sem­me bii­si­lis­tan ai­na ti­lan­teen mu­kaan. Ha­lu­am­me tar­jo­ta Po­rin ylei­söl­le pa­ras­tam­me. Tun­nin se­tis­sä on juu­ri nii­tä kap­pa­lei­ta, jois­ta mei­dät tun­ne­taan ja ovat meil­le­kin uran tär­keim­piä, sa­noo ”Lefa”.

Rau­ta­lan­ka­mu­siik­ki myl­ler­si maa­il­maa 1960-lu­vun alus­sa. Rau­ta­lan­gan ran­tau­dut­tua Sha­dow­sien ja mui­den huip­pu­bän­dien myö­tä Suo­meen, alet­tiin Poh­jo­lan pe­ru­koil­la­kin pe­rus­taa me­lo­di­seen inst­ru­men­taa­li­mu­saan luot­ta­nei­ta ki­ta­ra­yh­ty­ei­tä.

Yk­si en­sim­mäi­sis­tä oli The Co­manc­hes. Hel­sin­ki­läis­bän­dis­sä ja sitä seu­ran­nees­sa Sha­king Shark­sis­sa muu­si­kon tai­val­taan aloit­te­li myös Ki­vi­har­ju.

– Ai­na ei muis­te­ta, kuin­ka ly­hy­ek­si rau­ta­lan­gan kul­ta-ai­ka jäi. Oi­ke­as­taan meni vain vuo­si, kun Li­ver­poo­lis­ta pyyh­käi­si sel­lai­nen myrs­ky, joka mul­lis­ti mu­sa­ken­tän to­taa­li­ses­ti – myös meil­lä poh­joi­ses­sa.

Be­at­les ava­si ai­van uu­den maa­il­man. Yh­ty­een hui­kea stem­ma­lau­lu, hie­not bii­sit ja tyy­li­käs ul­ko­a­su ko­lah­ti­vat ko­vaa myös Ki­vi­har­juun ja soit­to­ka­ve­rei­hin.

– Oli­han Be­at­les mo­nel­la ta­paa uut­ta ja tuo­ret­ta. Hei­dän lä­pi­mur­ton­sa ja jät­ti­me­nes­tyk­sen­sä oli täy­sin oi­keu­tet­tua.

Yh­des­sä ka­ve­rei­den­sa Sunt­si Jär­vi­sen, Teuk­ka Grön­roo­sin ja Mau­ke Vi­ha­vai­sen kans­sa lop­pu­vuo­des­ta 1964 pe­rus­tet­tu First ta­voit­te­li brit­tik­var­te­tin ja mui­den ai­ka­lais­ten­sa tyy­liä ja soun­dia.

– To­del­li­nen on­ni pot­kai­si, kun pää­sim­me esiin­ty­mään Ker­ho Yk­kö­ses­sä ra­di­on suo­ras­sa lä­he­tyk­ses­sä. Oh­jel­man seu­rauk­se­na suo­sio rä­jäh­ti ja keik­ka­ka­len­te­ri täyt­tyi.

The First vuonna 1965

The Firstin arkisto

Teu­kan läh­det­tyä ar­mei­jaan Lefa tar­jo­si ki­ta­ris­tin pes­tiä tun­te­mal­leen Mås­se Enq­vis­til­le. Ave Lön­n­fors hyp­pä­si puo­les­taan rem­miin, kun Mau­ke siir­tyi opin­to­jen pa­riin. Näin ka­saan oli saa­tu Firs­tin tun­ne­tuin ko­koon­pa­no. Sen voi­min bän­di nou­si yhä ko­vem­paan len­toon ja le­vyt­ti myös tun­ne­tuim­mat hit­tin­sä.

– Meni her­mot, Per­jan­tai ja Jos sais reis­sul­lan­sa le­vy­tet­tiin heti kär­keen. Nuo kol­me bii­siä ovat edel­leen keik­ka­se­tis­säm­me ja nii­tä ylei­sö toi­voo meil­tä tä­nään­kin.

Firs­tin tai­dot ja mai­ne tun­net­tiin ja tun­nus­tet­tiin.

– Meno kei­koil­la oli to­del­la vil­liä. Ja nii­tä keik­ko­ja riit­ti – niin tans­si­pai­koil­la, kou­lu­bi­leis­sä kuin mo­nen­lai­sis­sa muis­sa­kin mes­tois­sa. Vas­taa­not­to oli ai­na vä­hin­tään­kin läm­min ja usein jopa tu­li­kuu­ma.

Ylei­sön vil­lin­nyt suo­sik­ki­com­bo oli var­mis­ta­nut ase­man­sa keik­ka­jär­jes­tä­jien kes­kuu­des­sa.

– Vilk­kaim­pi­na vuo­si­na esiin­ty­mi­siä oli 200–250. Joi­nain il­toi­na soi­tim­me kol­me­kin keik­kaa put­keen. Ihan sel­lais­ta rum­ba ei enää ole, mut­ta ko­ro­na-ajan jäl­keen keik­ka­ti­lan­ne on jäl­leen pi­ris­ty­nyt. Tah­ti on meil­le ve­te­raa­neil­le so­pi­va. Var­sin­kin yk­si­tyis- ja yri­tys­puo­len ti­lai­suuk­siin tun­tuu ole­van 60-lu­vun mu­sal­la ky­syn­tää, ker­too Lefa,74.

The Firstin keikkatilanne on korona-ajan jälkeen taas piristynyt.

The Firstin arkisto

First esiin­tyi 60-lu­vul­la myös usei­den ul­ko­mais­ten täh­tien kon­sert­tien avaa­ja­na.

– Pää­sim­me läm­mit­te­le­mään muun mu­as­sa Swin­ging Blue Je­an­sia, Spen­cer Da­vies Grou­pia, The Se­arc­her­siä ja su­pert­rio Cre­a­mia. Jä­ri­syt­tä­vin ko­ke­mus oli sil­ti Jimi Hend­rix Ex­pe­rien­cen keik­ka ke­vääl­lä -67. Kat­se­lim­me kä­hä­rä­pään tou­hua haa­vi au­ki. Jo ki­ta­ra­vel­hon soundc­heck Kult­tuu­ri­ta­lol­la pis­ti su­kat pyö­ri­mään ja­lois­sa.

Yk­si läm­mi­tel­tä­vis­tä oli hui­ke­as­ta stem­ma­lau­lus­taan tun­net­tu The Hol­lies.

– He il­mei­ses­ti ty­käs­tyi­vät mei­dän co­ver­ver­si­oom­me hei­dän jät­ti­hi­tis­tään He Ain’t He­a­vy, He’s My Brot­her. Sen jäl­keen olem­me ol­leet va­ki­o­lämp­pä­ri­nä bän­din Suo­men kei­koil­la.

Va­ki­oar­tis­ti­na First on ol­lut jo vuo­sia huip­pu­suo­si­tuis­sa Back To Six­ties -ta­pah­tu­mis­sa. Vii­me vuo­si­na yh­ty­et­tä on kuul­tu sään­nöl­li­ses­ti myös 60-lu­vun mu­sii­kin hen­keä vaa­li­vas­sa Bos­roc­kis­sa.

– Ha­lu­sim­me tuo­da San­nais­ten seu­dul­le elä­mää. Hei­nä­vint­ti on­kin ol­lut täyn­nä joka vuo­si.

Ny­ky­ko­koon­pa­nos­sa mu­si­soi­vat ba­sis­ti-Le­fan ja rum­pa­li-Sunt­sin li­säk­si ki­ta­ris­tit Pek­ka Pauk­ku ja 40 vuot­ta sit­ten Bul­ga­ri­as­ta Suo­meen muut­ta­nut Va­len­tin Ste­fa­nov.

– Olem­me ol­leet kim­pas­sa jo pit­kään. Ko­koon­pa­no elää, mut­ta hy­väk­si ha­vait­tu mu­sii­kil­li­nen lin­ja py­syy. Soit­to­ha­lut ovat yhä ko­vat. Niin kau­an kuin ylei­sös­tä kuu­luu We Want More -kil­jah­duk­sia, olem­me aja­tel­leet jat­kaa. Jos kan­nus­tus vaih­tuu No More -huu­doik­si, on pa­ras pis­tää soit­to­ka­mat pus­siin.