5-vuo­ti­as tyt­tä­re­ni sa­noi pel­kää­vän­sä so­taa. Me­nin hä­mil­le­ni ja ky­syin tie­tää­kö hän, mitä sota tar­koit­taa. Hän vas­ta­si, et­tei tien­nyt, mut­ta osa­si kyl­lä sa­noa, et­tä sota on Uk­rai­nas­sa ja Ve­nä­jä on hyö­kän­nyt sin­ne. Ras­kain mie­lin ker­roin ai­van lii­an pie­nel­le, et­tä sota ei ole Suo­mes­sa ei­kä ku­kaan ole hyök­kää­mäs­sä tän­ne. Li­säk­si lu­pa­sin, et­tä teem­me edus­kun­nas­sa kaik­kem­me, et­tä rau­ha Suo­mes­sa säi­lyy jat­kos­sa­kin.

Se­li­tin tyt­tä­rel­le­ni sa­maa re­hel­lis­tä vies­tiä, jota val­ti­on joh­to on ker­to­nut suo­ma­lai­sil­le. Ai­kui­si­a­kin on pe­lot­ta­nut. Pel­koa enem­män moni on ko­ke­nut pet­ty­mys­tä sii­hen, et­tem­me ole op­pi­neet riit­tä­väs­ti so­tien kar­meuk­sis­ta. Ja su­rua sii­tä, et­tä jäl­leen ase­va­rus­te­lu maa­il­mas­sa kas­vaa ja puo­lus­tus­ta on vah­vis­tet­ta­va rau­han säi­ly­mi­sek­si.

Em­me voi kui­ten­kaan sul­kea sil­mi­äm­me sil­tä, mi­ten Ve­nä­jä val­taa naa­pu­ri­aan so­ti­mal­la. Ve­nä­jän hyök­käys Uk­rai­naan on rik­ko­nut myös kan­sain­vä­li­sen sään­tö­poh­jai­sen jär­jes­tel­män. Maa­il­ma ym­pä­ril­täm­me on muut­tu­nut, ja sii­hen on myös Suo­men re­a­goi­ta­va.

Ku­lu­va ke­vät on ol­lut osoi­tus Suo­men toi­mi­vas­ta de­mok­ra­ti­as­ta. Olem­me näyt­tä­neet vah­vuu­tem­me: tie­toon poh­jau­tu­va pää­tök­sen­te­ko, kyky laa­jaan par­la­men­taa­ri­seen kes­kus­te­luun ja no­peus re­a­goi­da maa­il­mans­hok­kei­hin. Sen lop­pu­tu­le­ma­na edus­kun­ta ää­nes­ti Nato-jä­se­nyys­ha­ke­muk­sen puo­les­ta py­säyt­tä­vin lu­vuin, 188 Jaa-ään­tä ja 8 Ei-ään­tä.

Ää­nes­tys­tu­lok­sen ta­kaa on kui­ten­kin hyvä ym­mär­tää, et­tä kan­sa­ne­dus­ta­jat ovat ku­kin kul­ke­neet eri­lai­sen mat­kan sa­maan lop­pu­tu­le­maan – ai­van ku­ten kan­sa­lai­set­kin. Toi­set ovat vuo­si­kau­sia teh­neet työ­tä maa­il­man­rau­han saa­vut­ta­mi­sek­si eri­lai­sin kan­sain­vä­li­sin so­pi­muk­sin ja dip­lo­ma­ti­an kei­noin. Heil­le aja­tus ve­ro­va­ro­jen li­sää­mi­ses­tä so­ti­laal­li­siin tar­koi­tuk­siin on yli­pään­sä vie­raam­pi. Toi­sil­le kyse on ol­lut vuo­sien haa­vees­ta tul­la osak­si juu­ri Na­ton puo­lus­tus­liit­toa. Heil­le pää­tös on ol­lut samp­pan­ja­pul­lon pok­saut­te­lun paik­ka.

On vai­kea ym­mär­tää iloa asi­as­sa. Nato-jä­se­nyys tuli ajan­koh­tai­sek­si, kos­ka Eu­roo­pas­sa on sota. Vaik­ka jä­se­nyys vah­vis­taa tur­val­li­suut­tam­me ja toki tun­tuu mo­nin ta­voin hel­pot­ta­val­ta, maa­il­man­jär­jes­tys on kui­ten­kin muut­tu­nut suun­taan, jota em­me oli­si kos­kaan ha­lun­neet näh­dä. Rau­ha on kai­ken muun elä­män poh­ja, ja se tu­lee tur­va­ta täs­sä ajas­sa puo­lus­tus­tam­me vah­vis­ta­mal­la. Su­rua on kui­ten­kin tun­net­ta­va sii­tä, et­tä Uk­rai­nan so­das­sa edel­leen kuo­lee lap­sia, nai­sia ja mie­hiä.

Kris­tii­na Sa­lo­nen

Kan­sa­ne­dus­ta­ja (sd.)