A-
A+
Tuoreen otsavekkinsä trendikkäästi pipolla peittänyt Yrjö Antero Koskinen ja uutta kevättä elävä vuosimallin kuusiviisi Ford Falcon Econoline.
KUVA: SV Asko Tanhuanpää
SV ASKO TANHUANPÄÄ
Ei tiennyt Yrjö Antero Koskinen – myöhempänä jutussa ja kaverien kesken pelkkä Ykä – mihin vähtiin ryhtyi, kun osti kolmisenkymmentä vuotta taaksepäin pyyrman Peipon pojalta Kimiltä vuosimallin 1965 Ford Falcon Econolinen. Ykän tarkoitus oli entisöidä auto, mutta projekti oli niin sanotusti vaiheessa likimiten 30 vuotta.
Annetaan Koskisen itsensä kertoa, mistä kaikki alkoi.
– En enää edes muista, miten autokaupat aikanaan syntyivät. Sen muistan, että amerikanautomies Sipilän Teron alun perin Raumalle tuoma auto oli kuulunut kultaisella kuusikymmentäluvulla Ylen ajoneuvokalustoon. Kaikkiaan reporadio oli ostanut niitä kuusi kappaletta. Yksi on kuulemma Helsingissä ja toinen Turussa, mutta kummallakaan ei ole ihan lähiaikoina ajettu.
– Minulle tullessaan auto oli hyvinkin askeettisessa kunnossa, pelkistetty, mutta liikkuva. Siinä oli peltikoppa ja takana keskellä yksi penkki, millä kameramiehet, lattiamanut ja toimittajat olivat saaneet kärvistellä kylmissään auton kiitäessä halki Suomen vaikkapa Ounasvaaran talvikisoihin.
Tuolloin reilu parikymppinen Koskinen siirsi Falconinsa parempia päiviä odottamaan ystävänsä Pizza-Jussi Johanssonin halliin. Sittemmin raumalaisten La Bambasta muistamasta Johanssonista tuli myös auton toinen omistaja.
– Entisöintiprojektissa on vuosien saatossa ollut useampia tekijöitä, mutta vähemmän riittävän pitkäjänteisiä onnistujia. Tähän nykyiseen malliin sen pisti Matikaisen Jarmo Helsingistä. Vuoden päivät se siellä oli, mutta lopussa kiitos seisoo. Ihastuin aikanaan Falconin rumuuteen, eikä se vieläkään kaunis ole, mutta nykykunnossa rumakin alkaa näyttää jo kauniilta.
– Ostin auton 3 500 markalla, mutta entisöinti tuli maksamaan niin paljon, ettei sitä voi ikinä enää myydä. Ei vaikka joku sutenööri tulisi kysymään ison rahatukun kanssa sitä Kaliforniaan työ- ja yökäyttöön. Me käytämme Falconia Jussin kanssa itse Suomessa ja Virossa viihtymiseen, markkinointitehtäviin ja vaativimpiin edustustilaisuuksiin.
Falconin sisustukseen on käytetty punaista ja valkoista nahkaa ja tietysti jalopuuta. Matkustamon vakiovarusteisiin kuuluu muun muassa lontoolainen Bulldog ja espanjalainen Veterano, jääkaappi eli matka-apteekki, tunnelmavalaistus, viimeisen päälle viihdekeskus sekä discopallo ja karvanopat.
– Tilaa on kahden etupenkkiläisen lisäksi neljälle matkustajalle, jotka voivat istua niin sanotusti herroiksi. Se täytyy kuitenkin muistaa, että matkustamon korkeus on vain puolisentoista metriä. Tuore vekki otsassa olkoon todisteena siitä, että kaltaiseni 171-senttinen pitkä ja komea harrasmies ei pääse ihan täyteen mittaansa ojentautumaan, ei ainakaan discopallon alla.
Vuosimallin 1965 Ford Falcon Econolinessä oli voimanlähteenä alun perin suora kuutonen, mutta nyt kyydin tarjoaa pienikokoinen Fordin V8, jossa kuutioita on 4 261.
– Autossa on kiihdytysmiesten himoitsema Fordin yhdeksäntuumainen perä, läyhyt vanteet ovat American Hot Rodit ja renkaat puolestaan aidot punareunaiset, joiden logot löytyvät sisäpuolelta.
Viimeisen silauksen eli teippauksen punainen ”Amerikanjalohaukka” sai Pärnussa, missä auto teipattiin. Ongelmitta sekään matka ei kuitenkaan edennyt.
– Ajoimme menomatkalla Tallinnasta Pärnuun kolarin satakiloisen villisikakarjun kanssa. Siinä rytäkässä hajosi alavesiletku ja auto piti jättää tienposkeen. Kun sitten palasimme kolaripaikalle, olivat niin auto kuin sikakin tiessään. Apuun saatiin onneksi muutama isomman kokoinen virolainen nahkatakkinen mies ja auto löytyi läheisen talon pihasta. Sitä tarina ei kerro, miten sialle kävi.