A-
A+
Jorma ”Jopi” Alanen
Luvia, laivanrakentajien ja merenkulkijoiden pitäjä nousi merestä keskiajalla. Jo 1300-luvulla Luvialle purjehdittiin. Saapujat olivat pääasiassa ruotsinkielisiä, kokeneita merenkävijöitä, jotka osasivat rakentaa veneitä ja ilmeisesti myös laivoja. 1500-luvulla alukset olivat vaatimattomia talonpoikaisaluksia, joilla purjehdittiin Tukholmaan asti. Vuonna 1577, 25-vuotisen sodan aikana, luvialaiset rahtasivat suuren määrän viljaa Viipuriin sotaväen tarpeisiin. Maankohoaminen jatkui edelleen ja 1800-luvun lopulla Laitakari kasvoi mantereeseen kiinni. Tästä syystä Laitakarista kehittyi Luvian merkittävin laivanrakennuspaikka 1830-luvulla. Vuosina 1562–1919 Luvian varveilla eli telakoilla rakennettiin yhteensä 414 purjealusta.
1880 valmistui fregatti Rhea. Aluksen pituus oli 62,59m ja sen kantavuus oli 968,4 rekisteritonnia. Se oli valmistuessaan Suomen ja Pohjoismaiden suurin ja nopein purjealus. Rhea valmistettiin orjalaivaksi. Kun orjuus kiellettiin, alus muutettiin viljalaivaksi. Purjehdittuaan 35 vuotta Rhea haaksirikkoutui Irlannin rannikolla 23.7.1915 vieden mukanaan koko miehistön. Viimeinen Laitakarissa rakennettu alus oli kaljaasi Sampo, jonka vesillelasku tapahtui 28.8.1919. Laitakarin loistokas laivanrakennuskausi näytti tulleen tiensä päähän.
Hiljainen kausi laivanrakentamisessa Luvialla kesti lähes 90 vuotta. Joukko asialle vihkiytyneitä luvialaisia laivanrakentajia päättivät, että jospa vielä kerran rakennetaan purjealus Laitakarissa. 2006 aloitettu, 5 vuotta ja 43 000 talkoo työtuntia myöhemmin kaljaasi Ihana oli valmis katkaisemaan napanuoransa ja irrottautumaan äitimaasta. Ihana oli valmis aloittamaan oman elämänsä siellä missä kunniakkaat edeltäjänsä olivat aikoinaan eläneet oman elämänsä.
Luvian silloinen kunnanjohtaja Kari Ojalahti kirjoittaa kirjassa ”Kaljaasi Ihana” seuraavasti:
”Kaljaasi Ihana on kaiken menneen ruumiillistuma, sen mieletön palautus, kumarrus merelle, merenkävijöille, laivan veistolle, kätten sanomattomalle osaamiselle. Rakentajien, näiden uskossaan vahvojen, sielussa on vyörynyt aaltojen tulevaa iloa odottava, päämäärästään, tietoinen kaljaasi.”
Kaljaasi Ihana purjehtii 10-vuotiaana yhä merellä, ylpeänä ja määrätietoisena. Tutuksi ovat tulleet Suomen sekä monet Itämeren maiden satamat mm. Tanskan, Ruotsin, Liettuan, Latvian ja Viron. Purjehduksillaan Ihana on kohdannut aurinkoa, tyyntä, vesisadetta ja kovaa tuulta, jopa myrskyä, silti Ihana on aina palannut turvallisesti kotisatamaan.
Kaljaasi Ihana on katsastettu Itämeren matkustajaliikenteeseen ja se on virallisesti myös koululaiva. Ihana on kouluttanut lähes sata kansimiestä eli täkkäriä, joita yhdistää halu oppia purjehtimaan isoilla purjelaivoilla vieden samalla eteenpäin luvialaista merenkulun historiaa, sitä historiaa mikä alkoi Luvialla satoja vuosia sitten. Muutamat kansimiehet ovat jatkaneet merenkulun opiskelua ammattioppilaitoksessa ja ovat löytäneet merenkulusta itselleen ammatin. Joukossa on mukana henkilöitä, jotka eivät ennen Ihanaa ole olleet edes purjeveneessä. Ainoa pääsyvaatimus on 16 vuoden ikä sekä Ihanan antama koulutus sekä hyväksytty merimieslääkärintodistus. Kaikilla kansimiehillä on Trafin myöntämä pätevyystodistus.
Tämän kesän uusia täkkäreitä on 16-vuotias Henni Alhonpää, joka opiskelee Nakkilan lukiossa. Hennillä on ennen Ihanaa hankittuna paljon kokemusta purjeveneilystä, mm. kolme vuotta Säpin Seudun Purjehtijoiden (SSP) purjehdusleirillä, purjehtimista omalla jollalla sekä perheen puuveneellä. Henni innostui tulemaan Ihanalle perhetutun kautta, joka oli ollut aikaisemmin Ihanalla, myös ajatus kansimiehen papereista kiinnosti. Koska hänellä ei ole vielä omaa kulkuneuvoa, hän kulkee Nakkilasta Luvialle perheensä kyydeillä.
Hennin mukaan toiminta Ihanalla on vastannut täysin hänen odotuksiaan ja hän on tyytyväinen, että lähti mukaan. Hän odottaa, että pääsisi vielä purjehtimaan Luvian saariston ulkopuolelle ja käydä paikoissa, joissa ei ole käynyt. Yksi haave on lähteä mukaan 5 vrk kestävälle miehistöpurjehdukselle vielä tämän kesän aikana. Purjehtia tutun porukan kanssa kohti uusia elämyksiä ja haasteita. Hän suosittelee Ihanan kansimiehen toimintaa muille nuorille. Kansimiehen homma ei ole liian hankala oppia ja kansimiehenä olosta saa paljon muistoja ja kokemuksia, Henni painottaa.
Myös tämän kesän uusia täkkäreitä on 17-vuotias, luvialainen Aava Selin. Aava opiskelee Porin Yhteislyseon luonnontieteellisellä linjalla ja häntä kiinnostaa biokemian ja bioteknologia alat. Purjehdus on ollut Aavan elämässä aina mukana, pienestä taaperosta alkaen. Seitsemän kesää SSP:n purjehdusleirillä ja viimeiset kaksi vuotta apuohjaajana. Aava on ollut useita kertoja Ihanalla ja ajatteli, että olisi ihan siistiä osata purjehtia myös isolla purjelaivalla. Ihanalle tulo tuntui luontevalta askeleelta purjehdustaitojen laajentamiseen.
– Onhan se tosi siistiä, että tällainen perinnekaljaasi rakennettiin meidän pienessä kylässä tällä vuosituhannella. Ja kun ikää tuli kansimieheksi tuli tarpeeksi, päätin tulla koulutukseen, Aava tarinoi.
– Ihanalla olo on ollut paljon kivempaa kuin odotin. Laivan porukka on tosi mukavaa ja jokainen purjehdus on erilainen. Lisäksi olen saanut uusia kavereita Ihanalta. Odotan kovin jotain pidempää purjehdusta jonnekin kauaksi. Suosittelen ehdottomasti kansimiestoimintaa muille nuorille. Ihana on huippu paikka oppia uutta purjehduksesta, sillä ainakin itse olen oppinut lähes joka purjehduksella jotain lisää. Harrastuksena Ihanan kansimiestoiminta on ihan huippua, Aava kertoo lopuksi.