Tui­ja Saa­ri­nen

Moni liit­tää opis­ke­li­ja-asun­to­loi­hin mie­li­ku­van lii­an lu­jaa pau­haa­vas­ta mu­sii­kis­ta ja ai­na jos­sain käyn­nis­sä ole­vis­ta bi­leis­tä. Ii­ris Kals­ke, 19, ke­huu kui­ten­kin Rau­man Ka­na­va­ka­dul­la si­jait­se­van Pläk­k­lu­at-opis­ke­li­ja-asun­to­lan rau­hal­li­suut­ta. Lä­hi­hoi­ta­jak­si opis­ke­le­va Kals­ke muut­ti ta­loon vii­me vuo­den tam­mi­kuus­sa.

– Vaik­ka tämä on opis­ke­li­ja-asun­to­la isol­la O:lla, niin opis­ke­li­ja­e­lä­mä ei ai­na­kaan mi­nun asun­too­ni kan­tau­du. Yh­den kä­den sor­mil­la voi las­kea ne ker­rat, kun jos­tain on kuu­lu­nut mu­siik­kia, ja se­kin on ol­lut vii­kon­lop­pu­na, ker­too Kals­ke.

Kals­ken yk­si­ös­sä on 22,5 ne­li­ö­tä. Asun­to on hä­nen en­sim­mäi­nen oma vuok­ra-asun­ton­sa. It­se­näi­nen asu­mi­nen on su­ju­nut hy­vin.

– Tun­tuu hy­väl­tä, kun saa hoi­taa ko­ko­naan oman ta­lou­ten­sa, huo­leh­tia it­se las­kuis­ta ja ruo­as­ta.

Pie­ni asun­to on viih­tyi­sä, ja siel­tä löy­tyy kaik­ki tar­vit­ta­va. Keit­ti­ön ja ves­san ka­lus­teet ja kaa­ke­lit näyt­tä­vät hil­jat­tain uu­si­tuil­ta.

Kals­ken si­sus­tus­tyy­li on täl­lä het­kel­lä pel­kis­tet­ty.

– Mi­kään var­si­nai­nen si­sus­ta­ja en oi­ke­as­taan ole. Tääl­lä olen ta­voi­tel­lut sel­keyt­tä ja yk­sin­ker­tai­suut­ta. En pidä kau­he­as­ti yli­mää­räi­ses­tä ta­va­ras­ta.

– Tämä si­sus­tus ei kyl­lä 100-pro­sent­ti­ses­ti ku­vas­ta ma­ku­a­ni. Tu­le­vai­suu­den kämp­pään ha­lu­an tuo­da enem­män sär­mää. Oma tyy­li­ni­kin on sel­lai­nen, et­tä tyk­kään ta­tuo­in­neis­ta ja lä­vis­tyk­sis­tä, ja pu­keu­dun ai­ka tum­man­pu­hu­vas­ti, hy­myi­lee Kals­ke.

Iiris Kalsken yksiö opiskelija-asuntolassa on pieni ja kompakti. Seinille ei sääntöjen mukaan saa laittaa mitään.

Tuija Saarinen

Kals­ke pe­see pyyk­kin­sä asun­to­lan pyyk­ki­tu­vas­sa. Yh­tei­sen kui­vaus­huo­neen na­rul­le hän ei enää us­kal­la vaat­tei­taan jät­tää, sil­lä muu­ta­ma vaa­te on siel­tä ka­don­nut. Pyyk­ki­tu­vas­sa vies­ti­tään ah­ke­ras­ti heip­pa­la­puin.

– Pyyk­ki­tu­van sei­nät ovat täyn­nä pas­sii­vis-ag­g­res­sii­vi­sia vies­ti­lap­pu­ja tyy­liin ”odo­tat­han, et­tä toi­sen vuo­ro lop­puu” ja ”et­hän ota tois­ten vaat­tei­ta”.

Bi­lei­tä Kals­ke ei ole asun­nos­sa pi­tä­nyt. Ker­ral­laan on asun­nos­sa ol­lut mak­si­mis­saan nel­jä hen­ki­löä.

– Sil­loin­kin vie­rai­den piti is­tua sän­gyl­lä. Soh­vaa en saa­nut tän­ne mah­tu­maan, kos­ka ha­lu­sin le­ve­än sän­gyn ja työ­pöy­dän.

Vaik­ka Kals­ke on tyy­ty­väi­nen yk­si­ön­sä pin­to­jen siis­tey­teen, on asun­to­lan käy­tä­vä yl­lät­tä­vän kolk­ko.

– Käy­tä­viä ei ole maa­lat­tu, ja lat­tia on pelk­kää be­to­nia. Tal­vel­la käy­tä­väs­sä on pak­kas­ta.

Lähihoitajaksi opiskeleva Iiris Kalske nauttii opiskelurauhasta. Opiskelija-asuntola Pläkkluat tarjoaa soluasuntojen lisäksi vuokralle pieniä yksiöitä.

Tuija Saarinen

On­ko asun­to sit­ten kämp­pä vai koti?

– Ajat­te­len, et­tä tämä on en­sim­mäi­nen oma vuok­ra­kämp­pä, mut­ta toi­saal­ta myös koti. Tun­tuu ai­na hy­väl­tä tul­la ko­tiin pit­kän päi­vän jäl­keen. Ko­ti­ni on pie­ni ja tur­val­li­nen.

Jon­kin ver­ran Kals­ket­ta har­mit­taa se, et­tei sei­nil­le saa lait­taa mi­tään. Nyt tyh­jät val­koi­set sei­nät vai­kut­ta­vat pal­jail­ta.

– Mi­nul­la on esi­mer­kik­si tu­tul­ta met­säs­tä­jäl­tä lah­jak­si saa­dut ai­dot, raa­meis­sa ole­vat peu­ran kal­lot. Ne ri­pus­tan ai­na­kin tu­le­vai­suu­den ko­dis­sa sei­näl­le!