A-
A+
ASKO TANHUANPÄÄ
Raumalaisen kansantanssiyhdistys Fikuleerin puheenjohtajana kolmatta vuotta toimiva Sirpa Palomäki sanoo olevansa harmissaan siitä, millainen mielikuva ihmisillä lajista on. Hänen mukaansa turhan moni suomalainen ajattelee sinnikkäästi, kysymys on pelkästä hissuttelusta ja varpaiden ojentelusta.
– Oikeasti kysymys on aika vauhdikkaasta lajista, jossa saa tanssia ronskisti, valtakunnallisen Kansantanssinuorten Liiton vuoden 2019 ohjaajaksi valittu Palomäki tiivistää.
Palomäki paljastaa itse saaneensa kansantanssikipinän suhteellisen myöhäisessä vaiheessa eli lukioikäisenä.
– Pääsin aloittamaan vasta, kun kotini lähellä aloitti lajiin erikoistunut ryhmä Ruskelan Tanhuajat.
– Sen jälkeen olinkin sitten ihan myyty, naurahtaa Palomäki.
Fikuleeri puolestaan perustettiin yleisseura Kortelan Ryhdin jaostoksi vuonna 1988. Vuonna 2017 itsenäiseksi yhdistykseksi rekisteröidyn yhdistyksen toiminnassa on Sirpa Palomäen mukaan edelleenkin muutamia alkuperäisiä jäseniä.
– Koronapandemia on vaikuttanut jäsenmäärän kehitystä ajatellen negatiivisesti meidänkin toimintaamme. Varsinkin lapsia voisi olla mukana enemmänkin. Se syö harrastajien määrää, että harjoituksia ei pystytä pitämään suunnitellulla tavalla, harmittelee Palomäki.
– Siitä olen iloinen, että olemme kuitenkin pystyneet pitämään koko ajan yllä viiden ryhmän toimintaa. Käytännössä toimintaa on vauvasta isoäiti-ikäisiin, hän selvittää.
Fikuleerin nuorimmat aktiivit ovat mukana Knypylät-ryhmässä, jossa lapset perehtyvät kansantanssin saloihin vanhempiensa kanssa. Mukana on perheen pienimpiä vauvasta kuusivuotiaisiin asti. Piiperot-ryhmä on tarkoitettu 3–5-vuotiaille, Mynsterit 6–9-vuotiaille ja Jepyrit puolestaan 9–12-vuotiaille.
– Aikuisille ja teini-ikäisille suunnatussa Frilla-ryhmässä on mukana reilut kymmenen tanssijaa ja lasten yhteismääräkin on muutamia kymmeniä. Jos kaikille harrastajille hakee yhteisiä nimittäjiä tanssin riemun lisäksi, niin ensimmäiseksi mieleen nousevat yhteisöllisyys ja yhdessä tanssiminen, Sirpa Palomäki ynnää.
Säde Stålin ohjaama Frilla on osallistunut kansantanssitapahtumiin myös ulkomailla. Viimeksi ryhmä oli mukana kansainvälisillä Europeade-festivaaleilla Portugalissa ennen globaalin koronapandemian puhkeamista.
Fikuleerin aktiivit ovat olleet mukana myös kotimaisilla festivaaleilla, mutta painopiste esiintymisissä on ollut kuitenkin kotikentällä eli Raumalla.
– Rahaa erilaisiin tapahtumiin osallistumiseen on kerätty pääasiassa vappuilmapallojen myynnillä, kertoo Palomäki.
– Nykyiset nuoret eivät ole vielä koronan takia ulkomaan matkoille ehtineet, mutta haaveessa eletään. Ei tämä tilanne sentään loputtomiin voi jatkua. Mahdollisuus lähteä Suomen rajojen ulkopuolelle toisi varmasti toimintaan mukaan lisää innokasta väkeä. Sitä on pakko painottaa, että harrastuksena kansantanssi on ohjaajien vapaaehtoisuudestakin johtuen halpa, hän ilmoittaa.
Säde Stålin lisäksi Fikuleerin ohjaajina puurtavat puheenjohtaja Palomäki sekä Laura Pajunen. Apuohjaajana toimii Riina Raitila. Yhteistyötä Fikuleeri on tehnyt myös paikallisten yhtyeiden, muun muassa Rauma Flikkatte Göörin, kansanmusiikkiyhtye Kirkhakkisen ja Poikasoittokunnan, kanssa.
Sirpa Palomäen pieneksi ja joustavaksi luonnehtiman Fikuleerin aikuisten ryhmä Frilla herätti vuonna 2018 henkiin myös hetken Ruususen unta nukkunen Rauman Purpurin, jonka alkuperä ulottuu 1980-luvun alkuun. Vanhat nuotit olivat onneksi tallessa ja koreografian niihin teki Jutta Wrangén.
– Kansantanssin ja kansanmusiikin tämän vuoden teemaa eli menuettia emme ole koronatilanteen takia ehtineet edes miettiä, Palomäki myöntää.