Vii­me vii­kon per­jan­tai­na VT2:lla vä­lil­lä Nak­ki­la-Pori eri­koi­nen kul­je­tus sai osak­seen pit­kiä kat­sei­ta. Trak­to­ri veti pe­räs­sään iloi­sen pu­na­vih­reää vank­ku­ri­vau­nua. Ohi­kul­ki­jat sai­vat tie­tä­mät­tään kur­kis­tuk­sen seu­raa­vaan Pel­le Her­man­ni-elo­ku­vaan. Sii­nä ni­mit­täin vie­tiin Pel­le Her­man­nin sir­kus­vau­nua koh­ti Kir­ju­rin­luo­dol­la si­jait­se­vaa ku­vaus­paik­kaa.

Ar­tis­ta Fil­min la­vas­ta­ja, Pa­luk­sel­ta ko­toi­sin ole­va Mark­ku Myl­ly­mä­ki ker­too, et­tä yh­den vau­nun ra­ken­ta­mi­seen meni noin kol­me viik­koa. La­vas­teet teh­dään ai­na Vil­li­län tuo­tan­to­hal­lis­sa mah­dol­li­sim­man val­miik­si as­ti, ja kul­je­te­taan ku­vaus­pai­kal­le suu­ri­na ele­ment­tei­nä.

Uu­den Pel­le Her­man­ni elo­ku­van ku­vauk­set al­koi­vat Kir­ju­ris­sa tiis­tai­na, mut­ta Myl­ly­mä­ki ja la­vas­te­ryh­mä oli­vat pai­kal­la jo viik­koa ai­kai­sem­min. La­vas­te­ryh­män kä­sis­sä ku­vau­sa­lu­eel­le ko­ho­si pie­ni asun­to­vau­nu- ja telt­ta­ky­lä. Tel­tat vuok­rat­tiin sel­lai­se­naan ja asun­to­vau­nut tei­pat­tiin iloi­sen vä­ri­sek­si. Tel­tois­ta suu­rin on nel­jä­mas­toi­nen ja nel­jän met­rin kor­kui­nen. Sen pys­tyt­tä­mi­seen tar­vit­tiin jopa pa­ri­kym­men­tä ih­mis­tä. Lop­pu­si­lauk­se­na alu­eel­le ri­pus­tet­tiin vä­rik­käi­tä vii­re­jä ja va­lo­nau­ho­ja.

La­vas­te­ryh­män urak­ka ei pää­ty la­vas­tei­den val­mis­tu­mi­seen, vaan hei­tä tar­vi­taan myös ku­vaus­ten ai­ka­na. La­vas­ta­jat siir­te­le­vät ja kään­te­le­vät la­vas­tei­ta sitä mu­kaan, kuin koh­tauk­set ja ka­me­roi­den ku­va­kul­mat sitä vaa­ti­vat. Kun pari viik­koa kes­tä­vät ku­vauk­set Kir­ju­rin­luo­dos­sa ovat ohi, on koko telt­ta­ky­lä saa­ta­va pu­ret­tua vain rei­lus­sa vuo­ro­kau­des­sa. Sit­ten jat­ke­taan jo seu­raa­vaan paik­kaan.

Seuraavaa Pelle Hermanni -elokuvaa kuvataan parhaillaan Kirjurissa.

Elokuvaa varten on rakennettu kaksi vankkurivaunua. Toinen on taustalla näkyvä sininen takuri Maxin vaunu.

Mark­ku Myl­ly­mä­ki täyt­tää hei­nä­kuus­sa 72 vuot­ta, mut­ta jak­saa ai­na vain loih­tia la­vas­tei­ta elo­ku­viin. Myl­ly­mä­ki on asu­nut koko ikän­sä Kul­laan Pa­luk­sel­la. Hän pää­si isän­sä kans­sa ta­lon­ra­ken­nus­työ­mail­le jo poi­ka­se­na, ja työ­ka­lut ovat py­sy­neet kä­des­sä nuo­res­ta pi­tä­en. Me­tal­li­työt­kin mie­hel­tä on­nis­tu­vat ja hän te­kee ne­kin la­vas­tei­siin it­se.

Ko­ne­pa­ja­kou­lus­ta le­vy­se­päk­si val­mis­tut­tu­aan Myl­ly­mä­ki työs­ken­te­li 25 vuot­ta Ro­sen­le­wil­lä ja Rau­ma Re­po­las­sa eri työ­teh­tä­vis­sä. Nii­den töi­den lo­put­tua 90-lu­vul­la Myl­ly­mä­ki veti eri­lai­sia työt­tö­mien kurs­se­ja. Erään ker­ran työ­voi­ma­toi­mis­tos­ta tuli soit­to. Myl­ly­mä­el­tä tie­dus­tel­tiin so­pi­vaa mies­tä pro­jek­tiin, jos­sa piti osa­ta ra­ken­taa van­has­ta hir­res­tä.

– To­te­sin, et­tä ei ole nyt sel­lais­ta mies­tä. Mut­ta aloin miet­ti­mään, et­tä mik­sen it­se­kin voi­si men­nä, kun ei ol­lut sil­loin juu­ri tie­dos­sa mi­tään muu­ta­kaan.

Vas­ta työ­maal­la kävi il­mi, et­tä ra­ken­nusp­ro­jek­tin ti­laa­ja oli­kin tut­tu mies. Oh­jaa­ja Timo Koi­vu­sa­lo oli tul­lut tu­tuk­si Myl­ly­mä­el­le jo Kul­ku­ri ja Jout­sen -elo­ku­vaa ku­vat­ta­es­sa Pa­luk­sen työ­vä­en­ta­lol­la. Myl­ly­mä­ki sai Koi­vu­sa­los­ta hy­vän vai­ku­tel­man heti en­sim­mäi­ses­tä pro­jek­tis­ta läh­tien. Ei­vät­kä vuo­det ole sitä muut­ta­neet.

– Jol­lei Ti­mon kans­sa tule toi­meen, niin kan­nat­taa kat­soa pei­liin, Myl­ly­mä­ki sa­noo.

Pian alet­tiin­kin jo te­ke­mään Si­be­lius -elo­ku­vaa, jos­sa Myl­ly­mä­ki toi­mi la­vas­ta­ja­na. Elo­ku­va­maa­il­ma imai­si Myl­ly­mä­en mu­kaan­sa, ja sil­lä tiel­lä hän on edel­leen kah­den­kym­me­nen vuo­den ja lu­kuis­ten la­vas­tusp­ro­jek­tien jäl­keen.

La­vas­ta­ja te­kee tii­vis­tä yh­teis­työ­tä elo­ku­van oh­jaa­jan kans­sa suun­nit­te­lu­vai­hees­ta läh­tien.

– Et­tä tie­de­tään, mitä oh­jaa­ja ha­lu­aa, ja mil­lai­nen nä­ke­mys hä­nel­lä on.

Usein la­vas­ta­jan täy­tyy myös tark­kaan pe­reh­tyä elo­ku­van ai­ka­kau­den ra­ken­nus- ja si­sus­tus­tyy­liin. Esi­mer­kik­si Ola­vi Vir­ta elo­ku­vaa var­ten la­vas­tet­tiin Me­ri­tuu­li­ka­dun asun­to, jos­sa Vir­ta asui me­nes­tyk­sen vuo­si­naan.

- Se oli sen ajan luk­sus­ta. Oli la­si­tii­li­sei­nää ja ak­vaa­rio sei­nän kes­kel­lä, Myl­ly­mä­ki ker­too.

Ar­tis­ta Fil­min elo­ku­va­la­vas­teet py­ri­tään säi­lyt­tä­mään eh­jä­nä ja käyt­tä­mään uu­sik­si tu­le­vis­sa elo­ku­vis­sa. La­vas­teet ra­ken­ne­taan tu­ke­vik­si ja tur­val­li­sik­si, mut­ta kui­ten­kin niin, et­tä ne voi­daan ku­vaus­ten jäl­keen pur­kaa.

Myl­ly­mä­ki on näh­nyt, kuin­ka isom­mis­sa tuo­tan­to­yh­ti­öis­sä ku­vaus­ten jäl­keen la­vas­teet usein len­tä­vät ros­ka­la­val­le. Pää­kau­pun­ki­seu­dul­la va­ras­toin­ti­ti­la on kal­lis­ta, mut­ta Nak­ki­las­sa la­vas­tei­den ja rek­vi­sii­tan säi­lyt­tä­mi­nen kan­nat­taa.

Mah­dol­li­suus käyt­tää ele­ment­te­jä uu­del­leen on Myl­ly­mä­el­le tär­keä asia. Ar­tis­ta Fil­min va­ras­tot Nak­ki­las­sa ovat täyn­nä eri­lai­sia ovia, ik­ku­nan­kar­me­ja, sei­nä­e­le­ment­te­jä ja niin edel­leen. Jou­kos­ta löy­tyy vie­lä sel­lai­si­a­kin ele­ment­te­jä, joi­ta on käy­tet­ty vuon­na 2003 jul­kais­tus­sa Si­be­lius -elo­ku­vas­sa.

– Siel­tä vaan sit­ten va­li­taan seu­raa­van elo­ku­van ai­ka­kau­teen so­pi­vat ovet ja ik­ku­nat, ja maa­la­taan ne, Myl­ly­mä­ki sa­noo.

Elokuvalavasteet rakennetaan tukeviksi ja turvallisiksi, mutta ne pitää saada myös purettua nopeasti ja ehjänä.

Myllymäki kertoo, että Pelle Hermannin vaunun ulkoseinissä on salaluukkuja, joista kamera pääsee kuvaamaan vaunun sisälle paremmasta kuvakulmasta.

Teks­ti ja ku­vat: Pau­lii­na Vil­pak­ka