A-
A+
Muutama vuosi sitten monille suomalaisille varautuminen ja huoltovarmuus olivat melko tuntemattomia käsitteitä. Olemme tottuneet siihen, että lähes kaikkien tuotteiden ja tarvikkeiden saatavuus on turvattu ilman suurempia ongelmia. Suomessa asiat ovat perinteisesti olleet kunnossa, eikä kansalaisten ole tarvinnut ainakaan sen vuoksi menettää yöuniaan.
Viimeiset kaksi vuotta ovat opettaneet, että huoltovarmuus ei kaikissa tilanteissa ole itsestäänselvyys. Koronapandemian myötä törmäsimme tilanteeseen, jossa hengityssuojainten, maskien ja muiden suojavarusteiden saatavuutta ei pystytty varmistamaan edes terveydenhuollon ammattilaisille.
Olimme ehkä liikaa tuudittautuneet siihen, että suojavarusteita on riittävästi tai ainakin niitä on helposti saatavilla Suomen rajojen ulkopuolelta. Jälkikäteen on helppo ihmetellä, kuvitteliko joku pandemioiden noudattavan valtioiden rajoja. Moni kenties arveli viruksen olevan vain Aasiassa pyörivä taudinaiheuttaja, joka ei koske meitä.
Vaikka miten hyvin pyrkisimme yhdessä harjoittelemaan, sekä varautumaan etukäteen lähes kaikkeen mahdolliseen, vasta tositilanteessa oma varautumisen tasomme joutuu koeponnistettavaksi. Jokainen kriisitilanne on myös opin ja suunnan tarkistuksen paikka.
Yhteinen tilannekuva on kriisi- ja häiriötilanteissa erittäin tärkeä päätöksenteon väline. Huoltovarmuuden yleistilannekuvaa tuotetaan säännöllisesti elinkeinoelämän ja maamme hallituksen päätöksenteon tueksi. Tilannearvioon vaikuttavat tällä hetkellä niin Ukrainan sota, koronapandemia kuin terveydenhuollon tilanne sekä Suomen NATO-jäsenhakemuksen aiheuttamat Venäjän reaktiot.
Epävarmuutta lisäävät sähkön ja polttoaineiden merkittävä hinnannousu sekä monien raaka-aineiden, komponenttien ja varaosien saatavuusongelmat. Toimitusajat ovat pitkiä ja kustannukset nousussa, korot mukaan lukien. Näillä on suoria vaikutuksia tuotantokustannuksiin ja ne heijastuvat myös huoltovarmuuteen.
Erityisen vaikeassa tilanteessa ovat monet kuljetusyritykset sekä maatilat, jotka eivät pysty siirtämään merkittävää kustannusten nousua tuotteiden hintoihin. Kotimaisen ruuan tuotanto ja kuljetusten toimivuus on varmistettava kaikissa tilanteissa. Ongelmiin on löydettävä kestäviä ratkaisuja nopeasti. Omavaraisuus on kriisitilanteissa korvaamaton tuki yhteiskunnan toimivuudelle. Elintarvikeomavaraisuutemme on onneksi edelleen hyvällä tasolla, mutta se ei koske kaikkia osatekijöitä.
Ukrainan sodan pitkittyessä edessä saattaa olla koko maailmaa koskettava ruokakriisi. Tämän kaiken keskellä meidän tulisi löytää myös tehokkaita keinoja vihreään siirtymään ja ilmastonmuutoksen torjuntaan. Yhtälö ei ole helppo.
Yksittäisen ihmisen mahdollisuudet vaikuttaa yhteiskunnan varautumiseen – saati globaaleihin ongelmiin – ovat rajalliset. Vaikka tulevaisuus vaikuttaa sumuiselta, olemme kuitenkin monella tavalla hyvässä asemassa.
Meillä kaikilla on kuitenkin yksi tärkeä tehtävä. Jokaisen tulisi varautua pärjäämään omassa kodissaan ilman ulkopuolista apua vähintään 72 tuntia - kolme vuorokautta - häiriötilanteen tai pidempiaikaisen kriisin sattuessa. Kotitalouksien varautumisen merkitys on suuri apu yhteiskunnalle ja ennen kaikkea ihmiselle itselleen.
Meillä on myös moraalinen velvollisuus auttaa niitä, jotka eivät selviä ilman apua ja tukea.
Anne Holmlund
Satakunnan hyvinvointialueen valtuutettu ja aluehallituksen jäsen
Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön valtuuston puheenjohtaja