Kuu­lun nii­hin, jot­ka ovat mel­ko ajois­sa edes ar­vel­leet tie­tä­vän­sä, mitä ha­lu­a­vat teh­dä sil­loin jos­kus iso­na. No to­tuu­den ni­mis­sä, ai­na­kin edes vä­hän sin­ne päin. Nyt jäl­ki­vii­saa­na tie­dän myös sen­kin, et­tä vaik­ka mi­nul­la ei oli­si ol­lut ha­ju­a­kaan tai haa­vei­ta tie­tys­tä am­ma­tis­ta, ei se tu­li­si ko­ko­naan mää­rit­tä­mään lo­pun elä­män työn­te­koa. Maa­il­ma muut­tuu ja työ­e­lä­mä sen mu­ka­na.

Esi­mer­kik­si yrit­tä­jyys sel­lai­se­naan oli omi­na opis­ke­lu­ai­koi­na­ni vie­lä eh­kä har­van haa­ve. Tänä päi­vä­nä mo­nen nuo­ren en­si­si­jai­nen haa­ve on yrit­tä­jyys ja vas­ta sen jäl­keen tu­lee mie­tit­tä­väk­si se, mil­le alal­le läh­teä. Jos­kus alan va­lin­ta mää­rit­tää suu­rek­si osak­si sen, tu­lee­ko toi­mi­maan yrit­tä­jä­nä.

Mitä ha­lu­ai­sin­kin sa­noa nuo­rel­le, joka on eh­kä ai­van hu­kas­sa sen kans­sa, mi­hin suun­taan men­nä. Ota jo­kin as­kel, mikä ta­han­sa.

Jos kat­soi­sim­me nyt eläk­keel­le läh­te­vien työ­u­ria, niin ai­ka no­pe­as­ti sai­sim­me huo­ma­ta, et­tä sil­lä mat­kal­la on otet­tu as­ke­lia sin­ne ja toi­sia as­ke­lia tuon­ne. On työs­ken­nel­ty mo­nis­sa eri­lai­sis­sa teh­tä­vis­sä, mo­nil­la eri toi­mi­a­loil­la. On eh­kä edet­ty ural­la si­ten, kuin yh­teis­kun­ta ete­ne­mis­tä mää­rit­te­lee. On myös saa­tet­tu vaih­taa alaa use­am­man­kin ker­ran ja vie­lä van­hem­mal­la iäl­lä­kin. Myös yrit­tä­jä­nä on voi­tu vaih­taa suun­taa, myy­dä van­ha yri­tys ja aloit­taa alus­ta jo­tain uut­ta.

Ku­ten muu­ta­ma vii­me vuo­si on osoit­ta­nut, mitä vaan voi ta­pah­tua. Ko­ko­nai­sia toi­mi­a­lo­ja saat­taa pa­him­mas­sa ta­pauk­ses­sa kaa­tua, mut­ta myös uu­sia syn­tyä. On­kin siis koh­tuu­ton­ta aset­taa nuo­ril­lem­me pai­nei­ta sii­tä, et­tä jo pel­käs­tään nuo­ruu­den kou­lu­va­lin­noil­la mää­ri­tel­täi­siin lop­pu­e­lä­män kiin­nos­tuk­sen koh­teet.

On kui­ten­kin myös erit­täin oo­koo, jos tun­ne tu­le­vas­ta on vah­va. Sii­nä ta­pauk­ses­sa, ota as­ke­lia juu­ri sitä haa­vet­ta koh­ti. Vaik­ka reit­ti sitä haa­vet­ta koh­ti ei oli­si­kaan suo­ra ja pelk­kää myö­tä­tuul­ta, ota si­vu­as­ke­leet kas­vun as­ke­li­na ja pidä aja­tuk­set pää­mää­räs­sä­si.

Yrit­tä­jien ke­vään mark­ki­noin­ti­kam­pan­jas­sa on­kin tuo­tu esiin nuo­ria yrit­tä­jiä vies­til­lä ”On erit­täin oo­koo ol­la yrit­tä­jä ja on­nis­tu­ja”. On kui­ten­kin tär­keä muis­taa, et­tä on­nis­tu­mi­nen on juu­ri si­nun it­se­si mää­ri­tel­tä­vis­sä. Toi­sel­le on on­nis­tu­mis­ta pit­kä tit­te­li­ri­vi käyn­ti­kor­tis­sa, toi­sel­le suu­ret sum­mat vii­van al­la, jol­le­kin toi­sel­le se, et­tä saa joka päi­vä teh­dä sel­lais­ta työ­tä tai yrit­tä­jyyt­tä, joka tuo iloa ja mer­ki­tyk­sel­li­syyt­tä elä­mään. Tai se voi ol­la tätä kaik­kea.

Kai­ken­lai­sia ta­ri­noi­ta tar­vi­taan. Tar­vi­taan tai­ta­jia, tar­vi­taan te­ki­jöi­tä. Tar­vi­taan ke­hit­tä­jiä, tar­vi­taan in­no­vaat­to­rei­ta. Tar­vi­taan kä­si­pa­re­ja, tar­vi­taan joh­ta­jia. Et­si siis roh­ke­as­ti omaa tie­tä­si ja val­mis­tau­du ris­teys­koh­tiin. Sil­loin on teh­tä­vä va­lin­to­ja, ja ne on teh­tä­vä juu­ri sen het­ken tie­don ja tun­teen poh­jal­ta. Mut­ta si­tä­hän se elä­mä on muu­ten­kin – täyn­nä pie­niä ar­ki­päi­väi­siä sekä iso­ja ja kään­teen­te­ke­viä va­lin­to­ja.

Noo­ra Aal­to­nen

Vies­tin­tä­pääl­lik­kö, Sa­ta­kun­nan Yrit­tä­jät